Aapiskukon 25-vuotisjuhlien iltakarkelot saivat väen vilkkaasti liikkeelle. Lauantain kyläfestareille saapui vähintään 500 henkeä nauttimaan pääosin paikallisten musikanttien soitannasta ja leppoisasta kyläjuhlatunnelmasta.
Hannu Laanisen ja Timo Ojalan johdolla Kukon pihaan rakennettu juhla-alue ja sopivasti nostalgiaa ja paikallisuutta yhdistellyt ohjelma istuivat tilanteeseen kuin heltta kukolle. Naapurikylän VPK:n teltoista ja Rönnin mobiililavasta koostettu kokonaisuus oli sopivan kompakti ja suojaisa pitämään syystuulen koleuden loitolla. Vesisadekin ymmärsi väistyä juuri soitannan alkaessa.
Kuntakeskuksen väkeä ei ole ylettömästi hemmoteltu ulkoilmakeikoilla, ja illan suosio osoitti selvästi, että tämänkaltaiselle tarjonnalle on tilausta. Yksin onkkaalalaisten varaan ei tapahtuma jäänyt, vaan joukossa vilahteli väkeä aina Kangasalaa, Luopioista ja Hauhoa myöden. Sieltä sun täältä kuului kommentteja tyyliin ”mukavaa, että täälläkin joskus tapahtuu jotakin”.
Osa yleisöstä oli selvästi lähtenyt nostalgisoimaan parinkymmenen vuoden takaisia Olutfestejä, mutta varttuneempien ohella juhlijoissa oli väkeä, joka oli tuolloin tuskin vielä päiväkoti-iässä.
Musiikkia paikallis-brittiläisin voimin
Illan musiikillisen annin käynnisti pälkäneläisten soittajien epäsäännöllisen pitkäaikainen kokoonpano Söör’s Bools. Bändi pääsi esittelemään ihan hiljattain julkaistun ensilevynsä antia ja hyvin toimi!
Tähän asti lähinnä Ankkuri-baarissa ja muissa lähiseudun kuppiloissa esiintyneen Söörsin tarttuva kapakkarock sopi mainiosti isommallekin lavalle. Bändin omia biisejä on helppo hoilata mukana jo ensi kuulemalta ja sekaan heitellyt lainakappaleet istuvat settiin luontevasti. Lauluvoimaakin yhtyeestä näyttää löytyvän ainakin kolmen miehen verran.
Söör’s Boolsin jälkeen lavalle kiivenneen Kuutamokeikka-duon asema ei ollut järin kiitollinen, kun suuri osa juhlakansasta odotteli jo illan pääesiintyjää. Hyvin kokeneet viihdyttäjät Matti ja Tepa kuitenkin hommansa hoitivat, kun keikka teknisten ongelmien ratkettua viimein saatiin käyntiin.
Kyläfestarin varsinainen nostalgia-akti koettiin lopuksi, kun Kevin Stocks ja tätä keikkaa varten uudelleen kasattu Finnbeat nousivat lauteille. Monen odotukset olivat korkealla ja muistoissa siintelivät kokoonpanon intensiiviset esiintymiset 90-luvun alkupuolella.
Yhtye vastasi odotuksiin, eikä edes pitkä tauko ja vähäinen harjoittelu juuri menoa haitannut. Vielä lähes juniori-ikäisen Aukusti Koiviston tyylikäs ja varmaotteinen kitarointi terävöitti konkarien sointia, eikä Stocksin synnynnäisiä viihdyttäjänlahjoja käy kiistäminen.
Menneen talven Voice of Finlandissa laakereita niittäneen, suomalaistuneen brittivokalistin laulu on edelleen voimissaan. Varsin Elvis-pitoinen ohjelmisto kelpasi kuulijoille paremmin kuin hyvin. Stocks ei tunnu suhtautuvan musiikkiin ja ikääntymiseensä ryppyotsaisesti, vaan mies heitteli rennosti herjaa omasta ja bändikavereiden kaljuuntumisesta ja harmaantumisesta.
Aikataulu- ja lämpötilasyistä ohjelmasta pois jäänyttä Miss märkä t-paita -kisaa ei tainnut loppujen lopuksi kovin moni jäädä kaipailemaan.
