Mummon murinat
Joskus kuvittelee, että kun on vanha, niin on myös viisas. Että kun on pitkän elämän ajan koonnut kaikenlaista tietoa nuppiinsa, niin pitäisi henkistä pääomaa siellä kohtuullisesti oleman. Taitaa olla väärä luulo. Osa tiedosta on pudonnut kyydistä, unohtunut. Toinen mokoma on jotenkin sekaisin, ei löydy sopiva palanen silloin, kun sitä tarvitsisi. Erityisesti nimet unohtuvat tai menevät väärin.
Mutta silti moni meistä vanhoista on optimisti. Yrittää elon illassakin oppia uutta. Joku menee ranskan kielen kurssille, toinen opettelee posliininmaalausta. Kirjoja luemme ja katsomme Ajankohtaista kakkosta. Matkailukin avartaa.
Äskettäin istuttiin iltaa tuttavien kanssa. Pohdimme maailman menoa ja Suomen nykytilaa. Tuli ohimennen puheeksi myös uskonnot. Joku siinä keksi tentata toisilta, kuinka hyvin he osaavat kaikki kymmenen käskyä. Melkein kaikki muistivat ensimmäiset kahdeksan, viidennen ja kuudennen erittäin hyvin. Mutta yhdeksäs ja kymmenes tuottivat vaikeuksia. Asia piti tarkistaa. Hyllystä löytyi Katekismus, painovuosi 1955.
Teosta tutkittiin, ja mummo huomasi, että oli muistanut jopa kahdeksannen käskyn väärin. No, ihmekö se, kun rippikouluajoista on noin kuusikymmentä vuotta. Opit ovat unohtuneet, kuten eräs tarkkasilmäinen lukijakin arveli.
Sopivassa tilanteessa on syytä hakea täydentävää tietoa. Sitä löytyy nykyään kuulemma myös netistä. Toinen asia on sitten se, kauanko uusi tieto vanhassa hatarassa päässä pysyy. Yleensä huonommin kuin nuorena opittu.
Kun me lopetimme koulun ja aloitimme työelämässä, sama tieto pysyi pitkään voimassa. Kun oppi työn niksit, koki itsensä aika päteväksi. Vielä kymmenen vuoden päästäkin oli melkein yhtä fiksu kuin juuri alalle tulleet. Vaan ei sitä pätevyyttä eläkkeelle pääsyyn saakka kestänyt. Kehitys kehittyi, koko ajan tuli uutta työtapaa.
Ja ne tietokoneet! Mummo näki ensimmäisen vuonna 1964, se oli huoneen kokoinen. Nyt ne ovat pieniä ja vikkeliä, samoin kaikki muutkin vempaimet. Ja koko ajan niiden kanssa pitää oppia uusia temppuja. Se ei ole vanhalle helppoa. Hermo menee, ja joskus tekee mieli heittää tietokone tai kännykkä seinään.
Vanhallekin tulee yhä vastaan uusia asioita. Esimerkiksi Balkanin niemimaan nykyiset valtiot oppii, kun seuraa pakolaisvirtojen reittejä. Ainakin neljän vuoden välein pitää opetella pääministerin ja ulkoministerin nimet. Myös äidinkielemme uusiutuu koko ajan. Aina ei ymmärrä, mitä lastenlapset puhuvat.
Meillä Suomessa on hyvät olosuhteet oppimiselle vaikka missä iässä. Kansalaisopistossa on monen sortin kursseja. Kirjastosta löytyy teoksia joka lähtöön. Jos ei meinaa löytyä, niin henkilökunta opastaa. Tietoa ja sivistystä saa, vaikka olisi pieni pankkitili ja ohut osakesalkku.
Myös toisilta ihmisiltä voi kaiken ikää oppia uutta, ja viisastua lisää. Olisi kai hyvä, jos vanhanakin viitsisi osallistua moniin rientoihin, kohtaisi uusia ajatuksia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Joku ottaa eläkevuosinaan uuden puolison. Joskus nämä kypsähköt ”nuoretparit” näyttävät ihan onnellisilta. Mutta kyllä siinä varmaan oppimista on, siinäkin. Varsinainen ihmissuhdetaitojen kertauskurssi, oletettavasti.
Mymmeli
