Monelta perheeltä puuttuu muu aikuinen

Tukiperhekouluttajat Tarja Kuoppa (vasemmalla), Tuukka Salo ja Kirsi Toikka kertovat, että koulutus on heille mieluinen työtehtävä.
Tukiperhekouluttajat Tarja Kuoppa (vasemmalla), Tuukka Salo ja Kirsi Toikka kertovat, että koulutus on heille mieluinen työtehtävä.

Pälkäneellä pidetään tänä syksynä Kangasalan kunnan Sosiaali- ja terveyskeskuksen organisoima tukiperhe- ja tukihenkilökoulutus. Samanlainen kurssi järjestettiin ensi kerran Kangasalla viime keväänä, ja siitä saatiin hyviä tuloksia.

Tukiperhe tai -henkilö toimii lasten hoitamisen ja kasvattamisen apuna sellaisille perheille, joissa syystä tai toisesta tarvitaan lisää aikuisia. Tavallista on, että lapset tulevat tukiperheeseen viettämään viikonloppuja säännöllisin välein, mutta auttamisen tapoja on monia muitakin.

Kolmena tiistai-iltana loka- marraskuussa toteutuva koulutus on kaikille avoin ja ilmainen, eikä se edellytä sitoutumista tukitoimintaan.

– Koulutuksen aikana on mahdollisuus miettiä, olisinko valmis tähän ja mitä haluaisin tukihenkilönä tehdä. Tavoitteena on, että koulutus olisi mahdollisimman vuorovaikutteinen ja keskusteleva. Mukaan voi tulla nyt, vaikka suunnittelisi ryhtyvänsä tukihenkilöksi vasta myöhemmin, sosiaalityöntekijä Tarja Kuoppa täsmentää.

Kouluttajina toimivat Tarja Kuoppa ja lastenvalvoja Kirsi Toikka Pälkäneeltä sekä sosiaalityöntekijä Tuukka Salo Kangasalta.

Kurssille voidaan ottaa kerralla noin 20 henkeä. Ennakkoon ilmoittautumista toivotaan.

 

Tilaisuus olla tärkeä

Tukiperheen tai -henkilön saaminen ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta. Se on mahdollista perheelle, jossa vanhempien voimavarat ovat vähissä tai tilanne jostain muusta syystä vaikea.

Tukiperheen vanhemmat eivät korvaa lapsen omia vanhempia. Sen sijaan he täyttävät lapsen elämässä tyhjän kohdan, jonka nimikkeenä voisi olla muu aikuinen.

– Muita aikuisia ovat perinteisesti olleet kummit tai isovanhemmat tai muut sukulaiset ja perheen ystävät. Nykyään sellaiset tutut voivat puuttua kokonaan, tai he asuvat niin kaukana, että yhteydenpito jää sen vuoksi vähäiseksi, Kirsi Toikka sanoo.

Tukiaikuisten tehtävä on antaa lapselle tunne, että hän on tärkeä ja odotettu. Siihen ei tarvita mitään erityistä: riittää että lapsella on tukiperheessä oma paikkansa, ja hän saa tuntea yhteenkuuluvuutta ja turvaa.

– Mitään erikoisuuksia ei tarvitse järjestää. Tukilasten kanssa tavallinen perhe-elämä on riittävää ja toivottua. Se on usein se, mitä lapsi kaipaa eniten. Vaikkapa se, että tukiperheessä leivotaan kotona, voi olla lapselle uusi ja jännittävä kokemus, Toikka muistuttaa.

 

Kelpaanko tukivanhemmaksi?

Tukivanhemmilta ei edellytetä muuta, kuin että heillä itsellään riittää voimia normaaliin lapsiperheen elämään ja halua huolehtia vieraasta lapsesta. Tehtävään pitää sitoutua, mutta sen kesto ja laajuus voivat vaihdella paljonkin.

Muutamat lapset tulevat tukiperheeseensä pieninä, käyvät säännöllisesti viikonloppu- ja lomavierailuilla samojen tukivanhempien luona jopa 18–21 vuoden ikään asti, ja sen jälkeen yhteydenpitoa jatketaan vielä vapaaehtoisesti molempien toiveesta.

Toiset ottavat luokseen lomanviettopaikkaa tarvitsevia lapsia kesällä viikoksi tai pariksi, mutta eivät ympäri vuoden. Jotkut taas haluavat sitoutua vaikkapa vuoden tai muutaman vuoden pituiseen määräaikaan. Hyvin tärkeitä ovat ne, joka auttavat tukilastaan esimerkiksi harrastuksissa sovituin ajoin, kun oman perheen mahdollisuudet ovat jostakin syystä rajalliset.

– Uimahallikäynnit yksinhuoltajavanhemman kanssa voivat loppua siihen, että poika on kasvanut liian isoksi tulemaan naisten puolelle tai tyttö miesten puolelle, mutta yksin vieraiden aikuisten joukkoon meneminen on vielä liian hankalaa. Silloin tukihenkilön tärkein tehtävä on uimahallireissu silloin tällöin, eikä perhe ehkä muuta erityistä tukea kaipaakaan, Kirsi Toikka muistuttaa.

Tarvetta olisi myös erityislasten tukiperheille. Esimerkiksi autismi–asperger -kirjolla olevia lapsia on paljon, mutta moni arastelee toimia heidän kanssaan, koska pelkää ettei osaa. Kouluttajat kannustavat, että siihenkin kannattaa tarttua, jos tehtävä kiinnostaa.

– Erityislapsen tukivanhempana olo voi olla hieno kokemus. Olemme valmiit järjestämään halukkaille lisäkoulutusta ja -ohjausta yksilöllisen tarpeen mukaan, Tarja Kuoppa sanoo.

Tukiperheenä tai -henkilönä toimiminen on työskentelyä kunnan sosiaalitoimen kanssa, joten koulutuksessa perehdytään siihen liittyviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Kuoppa muistuttaa, että ketään ei jätetä yksin.

– Olemme tukena kaikissa tilanteissa, mitä tulee eteen. Kenenkään ei tarvitse pelätä, että joutuisi yrittämään yli voimiensa, hän lupaa.