Olen seurustellut kokonaisen viikon kahden kiinalaisen liikemiehen kanssa. Tai jos tarkkoja ollaan, heistä toinen on Hong Kongissa syntynyt britti.
He haluavat sisustaa suomalaisella designilla omistamiaan ja rakenteilla olevia hotellejaan. Suomalaisista yrityksistä Vallila, ministeri Anne Bernerin perheyritys on huippuluokan sisustusfirma.
Helsingin Vallilan kaupunginosaan arvokkaaseen punatiilikiinteistöön rakennettu näyttely antoi vahvan kuvan suomalaisesta osaamisesta. Ei ihme, että yrityksen menestys on jatkunut taloudellisesta alhostamme huolimatta.
Marimekon vientipäällikön aika oli niin kallista, että kiinalaisrakentajien toiveisiin tutustuminen tapahtui suomalaisen perusasiakkaan silmin. Japanissahan yrityksellä on toimintaa, mutta kiinalaisten jo omistama valmis vähittäismyyntiketju ei kiinnostanut riittävästi, ei myöskään 20 miljoonan asukkaan Tientsinin kaupunki.
Torjunta 30 minuutin tapaamiselle johtui siitä, että Marimekko pelkää kiinalaisten sekoittavan suomalaisyrityksen myyntimenetelmät, heillä kun on jo oma myyntipiste Hong Kongissa.
Armi Ratian aikana varovaisuus ei ollut ensisijainen periaate, ei ainakaan vieraitten torjuminen. Silloin pr-kulut tosin nousivat 30 prosenttiin liikevaihdosta eikä edes Jörn Donnerin tulo hallitukseen pelastanut.
Jukka Rintalan kokoelmat, kokemus ja luovuus tuottivat heti idean, joka hiottuna merkitsee omien kuosien tilaamista hyvää korvausta vastaan kiinalaisten hotellikäyttöön, samoin sairaaloihin ja lastentarhoihin, jotka niin ikään kuuluvat tuo kiinalaiskaksikon hallintaan.
Suomalaisen tekstiiliteollisuuden historia korostui Finlaysonilla. Uusi komea näyttelytila Lauttasaaren sillan pielessä ja lähes 200 vuoden historian esittely vasta 20-vuotiaalle kiinalaiselle yritysryppäälle herätti kunnioitusta ja ostohaluja.
Skotlantilaisen James Finlaysonin Tampereelle perustama puuvillatehdas, kutomo, kehräämö ja värjäämö, muodostivat aikanaan valtion valtiossa. Sen jäljiltä on vieläkin oma kirkko. Oma raha on vaihtunut ruplaksi, siitä markaksi ja viimeksi euroksi. Tuotanto on terävöitynyt ja laatu säilynyt tekstiiliteollisuutemme myllerryksen keskellä.
Unikulma oli herrojen mielenkiinnon kohteena sellaisten sänkyjen osalta, joiden avulla sekä hotelleissa että sairaaloissa kotien lisäksi makuuasennot voidaan sopeuttaa asiakkaan painon ja muun olemuksen mukaisesti. Myös sairaanhoitajien ja kätilöiden työtä voidaan niiden avulla helpottaa.
Niinkin raaka paikka kuin teurastamo kiinnosti. Orimattilassa Vainion teurastamo tuottaa paitsi lihaa myös vuotia.
Vuodat kiinnostivat kiinalaisia. Sisustusmateriaalina niitä tarkkailtiin, mutta mielenkiintoista oli se, että vuodissa on ohut nilakerros, josta kiinalainen perinteinen lääketeollisuus saa raaka-ainetta. Kuljetuksen onnistuessa vaikka koko Etelä-Suomen tuotanto voitaisiin myydä Kiinaan.
Pälkäneen Aitoossa on kaksi merkittävää lipputehdasta, Flagmore ja Printscorpio. Liput eivät tosin ole ainoa tuotannon alue. Mainoskankaat, digitaalinen painatus ja muutenkin korkeatasoinen tekniikka houkuttelevat sisustajia.
Kiinalaiset eivät ole itsekään tyytyväisiä kankaittensa laatuun. Siksi käynti Flagmoressakaan ei jäänyt pelkäksi käyntikorttien vaihtamiseksi. Yli sataan maahan toimitetut lipputilaukset jäävät uusimatta, jolleivät ne kestä tuiskua ja tuiverrusta.
Kierrätys on Kiinassakin huomisen sana. Tekstiilien uusintakäyttö on jo lailla säädetty. Siihenkin meillä on osaamista ainakin Janakkalassa.
Suomalaisten yritysten menestys perustuu ennen muuta laatuun. Tämän turneen aikana oli ilo havaita, että edes kiinalaiset eivät pidä ainoana arviointiperusteenaan maansa alhaista palkkatasoa. Mekin voisimme lopettaa tuon mantran hokeminen.
Yksi ihme oli poliisien näkeminen ainoastaan J.Kärkkäisen tavaratalon ravintolajonossa. Vieraat eivät tienneet poliisien arvokkaasta työstään alihintaisten pizzojen paljastamiseksi.
