Koska painitaan?

Juho Heikkilä neuvoo Eeli ja Venni Nikkasta.
Juho Heikkilä neuvoo Eeli ja Venni Nikkasta.

Syyskuun viimeinen perjantai oli suuri päivä Ari-Pekka Valtille, hänen perustamalleen Pälkäneen Kamppailukoululle ja koko combat hapkidon lajiperheelle Suomessa. Ensimmäiset kahdeksan junioria saivat silloin kietoa keltaisen vyön mustan pukunsa ympärille.

Pälkäneen keltavyöt ovat maan ensimmäisiä junioreita, jotka ovat selvittäneet combat hapkidon vyökokeen. Keväällä lajin parissa aloittaneet 6–12-vuotiaat pälkäneläis- ja sahalahtelaisharrastajat ovat oppineet muutamassa kuukaudessa perusteet: kaatumiset eteen-ja taaksepäin, muutamat irtaantumistekniikat, etu- ja kiertopotkut. Vyökokeessa opit testattiin, ja kaikki saivat solmia lanteilleen uuden vyön merkiksi osaamisestaan.

– Muualla junioreiden harjoitukset vedetään taekwondona. Pälkäneellä siinä ei oikein olisi järkeä, koska Aitoossa ja Kuhmalahdella on taekwondoseurat, Ari-Pekka Valtti sanoo.

Combat hapkidon suurmestari John Pellegrini on kehittänyt oman ohjelman myös junnuja varten. Neljän danin mustavyöhön saakka edennyt AP Valtti otti sen käyttöön ensimmäisenä Suomessa.

Isoin ero junnujen ja aikuisten treeneissä on se, että junnut eivät tee nivellukkoja, koska kasvuikäisten paikat eivät niitä kestä. Lisäksi junnutreeneistä iso osa on leikkejä ja pelejä.

– Pienet eivät jaksa keskittyä kovin monta minuuttia yhteen asiaan. Vetäjällä on oltava takataskussa seuraava juttu, kun ensimmäiset alkavat sählätä omiaan. Kun välillä nostaa sykkeen ylös, niin mielenkiintoa riittää taas seuraavaan asiaan, Valtti sanoo.

Myös leikit ovat lajinomaisia: niissä harjoitellaan huomaamatta tasapainoa, ketteryyttä, liikkumista ja vartalon hallintaa.

 

Opettamalla oppii itsekin

Hugo Valkeejärvi ja Daniel Kronlund harjoittelevat, miten irrottaudutaan, jos joku käy käteen kiinni.
Hugo Valkeejärvi ja Daniel Kronlund harjoittelevat, miten irrottaudutaan, jos joku käy käteen kiinni.

Ari-Pekka Valtti on seurannut ilolla, miten nopeasti salikulttuuri tarttuu nuoriin harrastajiin.

– Alkuun harjoitukset ovat melkoista vipellystä. Mutta sen huomaa pian, että juniorit oppivat keskittymään, pälkäneläinen kehuu.

Hän pyrkii siihen, että salilla kasvaa toinen toisistaan huolehtiva hapkidoperhe.

Junnut kuuntelevat ohjaajaa ja imevät oppia myös toinen toisiltaan. Liikkeiden opetteleminen on jumppaa paitsi keholle, myös päälle.

Salilla paranevasta keskittymiskyvystä on hyötyä koulussa ja muussakin elämässä. Valtti kertoo lukeneensa tutkimustuloksia siitä, että kamppailulajit parantavat oppimistuloksia ja koulumenestystä.

Ari-Pekka Valtin lisäksi junnuharjoituksia vetävät ylemmät värivyöt. Tällä kertaa vuorossa on vihreävöinen Juho Heikkilä. Äskettäin armeijasta palannut nuorukainen aloitti combat hapkidon Valtin johdolla Sahalahdella. Ahkerasti treenannut sahalahtelainen pääsee seuraavaksi tavoittelemaan purppuravyötä.

– Nuoret omaksuvat kaiken käsittämättömällä vauhdilla, Valtti kehuu.

Harjoitusten vetäminen syventää lajiosaamista entisestään.

– Kaiken joutuu miettimään perusteellisesti, kun suunnittelee mitä harjoituksissa tehdään ja miten sen näyttää. Ja pitää olla myös valmis vastaamaan, jos joku kysyy tai kyseenalaistaa. Vetäjänä oppii itsekin. Minulla tulee edelleen itsellenikin ahaa-elämyksiä, kun hoksaan miten jonkun jutun voi tehdä, Valtti kuvaa.

Hän tietää, että kaikista ei ole varsinkaan junnuharjoitusten vetäjäksi, mutta jokainen kokeilee silti.

– Lasten ohjaaminen on vaativampaa kuin aikuisten – etenkin jos ei itsellä lapsia. Mutta sekin on nuorelle ohjaajalle arvokasta, että oppii lukemaan lapsia.

 

Paini on peliä hienompaa

Peleissä ja leikeissäkin treenataan lajinomaisesti. Esimerkiksi jalkapallossa voi liikkua monella eri tekniikalla. Maalintekoa yrittämässä Elmo Kuusinen.
Peleissä ja leikeissäkin treenataan lajinomaisesti. Esimerkiksi jalkapallossa voi liikkua monella eri tekniikalla. Maalintekoa yrittämässä Elmo Kuusinen.

Junnujen palloilulajien vetäjät tietävät, että ensi minuuteista alkaen joku kysyy, koska pelataan. Combat hapkidossa kysymys kuuluu ”koska painitaan?”

Edes pallopelit eivät niin mieluisia kuin paini. Siksi sitä onkin jokseenkin joka kerta junnutreenien ohessa. Kerrasta toiseen toistetaan myös perustekniikoita. Esimerkiksi kiemurrellaan matossa selällään eteenpäin. ”Katkarapuna” nimittäin oppii liikkumaan maassa niin, että saa tositilanteessa väliin jalan, jolla voi kammeta hyökkääjän päältään.

Potkut ja lyönnit juniorit tekevät tyynyihin. Vasta isompana mäiskitään kaverin suojiin.

Tytöt ja pojat harjoittelevat samassa ryhmässä. Kokoero on melkoinen, kun pienimmät ovat viisivuotiaita ja isoimmat siirtymässä yläkouluun.

– Se on vain hyvä, että joutuu treenaamaan erikokoisten kanssa. Silloin huomaa, että se mikä toimii itsensä kokoisen kanssa, ei välttämättä toimikaan päätä pidemmän ja kymmenen kiloa painavamman parin kanssa, Ari-Pekka Valtti sanoo.

15-vuotiaana juniorit voivat siirtyä aikuisten ryhmiin ja 18-vuotiaana tavoitella mustaa vyötä. Pienten kanssa ei kiirehditä, sillä edessä paljon vuosia ja valtavasti opittavaa.

Mutta yksi asia hoidetaan ripeästi. Musta puku hankitaan jo ennen vyökokeita, sillä se kasvattaa junnua kummasti, kun saa ylleen oikean puvun.

– Siitä tulee vähintään 50 prosenttia lisää meininkiä, kun saa samanlaisen puvun kuin isoillakin, Valtti nauraa.

 

Kamppailija ei kiusaa

Combat hapkidon kehittänyt John Pellegrini opiskeli ja tutki eri kamppailulajeja ja poimi niistä tehokkaimmat itsesuojelutekniikat. Niitä opetetaan eri käyttötarkoituksiin hieman eri tasolla. Esimerkiksi sotilaille tai poliiseille tarjotaan ronskimmat keinot kuin junnuille.

Joka maassa on otettava huomioon myös paikallinen lainsäädäntö. Aikuisryhmissä pohditaan välillä, miten vahvoja keinoja itsensä puolustamiseen voi käyttää missäkin tilanteessa.

– Lajissa ei opetella vastaamaan hyökkäyksellä, vaan hyökkääjälle annetaan aina ensin mahdollisuus lähteä tilanteesta. Mutta jos siitä huolimatta joutuu puolustamaan itseään, niin combat hapkido tarjoaa siihen tehokkaan työkalupakin.

Lajiin kuuluu myös nöyryys ja toisten kunnioitus. Salin seinän julisteissakin muistutetaan, että kamppailija ei kiusaa.

– Kamppailulajien harjoituksissa ei opeteta tappelijoita, vaan ennemminkin niitä, jotka estävät kiusaamista ja puuttuvat tappeluihin, Valtti korostaa.

Sekä junioreiden että aikuisten harjoitukset alkavat ”tylsillä” perusteilla, eikä tehokkailla lukoilla tai näyttävillä heitoilla.

– Ensin opetellaan pysymään pystyssä ja liikkumaan.

 

Uudet ryhmät alkuvuodesta

Kamppailukoulun juniorit harjoittelevat kahdesti viikossa. Kahdeksan keltavyön rinnalla lajin alkeita opettelee viisi syksyllä aloittanutta valkovöistä junioria. He etenevät vyökokeeseen joulun alla.

Vuodenvaihteen jälkeen lähtee taas uusi junioriryhmä. Sen jälkeen junnut saatetaan jakaa alkeis- ja jatkoryhmiksi.

Kamppailukoulun illat alkavat olla täynnä, sillä myös aikuisilla pyörii alkeisryhmä ja värivöiden harjoitukset. Lisäksi syksyllä alkoi uutena lajina kuntonyrkkeily. Se kerää combat hapkidoa enemmän naisharrastajia.

Kamppailukoulun harrastajat pääsevät treenaamaan entistä monipuolisemmin, kun alakerran kuntosali valmistuu. Sitä on rakennettu entiseen ruokalaan ja keittiöön. Remontti hieman viivästyi, kun AP Valtti joutui syksyllä polvileikkaukseen.

– Alun perin kuntosalikamat kannettiin yläkerran luokkaan. Mutta talon rakenteet ovat kovilla jo nyt, kun isot miehet melskaavat yläkerrassa. Siksi kuntosali siirrettiin alakertaan, Valtti kertoo.