Kaivannon vastaanottokeskuksessa vapaaehtoisena työskentelevä Päivi Heinonen vastaa tutuiksi tulleisiin kysymyksiin.
Miksi siellä on vain nuoria miehiä?
On siellä pari vanhempaakin, mutta nuoret miehet ovat kotimaissaan jatkuvan terrorin kohteina, kun taistelevat osapuolet, joita ei ole vain yksi tai kaksi, yrittävät pakottaa nuorukaisia riveihinsä. Ilmeisesti perheet ovat harkinneet, että pakomatkan rasituksista selviävät parhaiten nuoret miehet.
Miksi pakolaisilla on niin hienot puhelimet?
Ihan samoin kuin useimmilla suomalaisnuorilla on modernimmat puhelimet kuin meillä mummoikäisillä. Puhelin on pakolaisen ainoa kontakti sukulaisiin. Asukkaat esittelevät meille vapaaehtoisille mielellään kuvia ja olen nähnyt paljon ja liikuttavia kuvia morsiamista, lapsukaisista ja monenlaisista juhlista. Lisäksi en lakkaa ylistämästä älypuhelimen käännösohjelmaa, joka mahdollistaa keskustelun, vaikkei yhteistä kieltä olekaan.
Onko ruoka syömäkelvotonta?
Läheltä piti silloin, kun Tampereen Ateria toimitti ruoat. Vapaaehtoiset aterioivat asukkaiden kanssa, mutta parin kerran jälkeen lopetin. Paakkuisen ja limaisen riisimössön lisänä tarjottiin tasaisen harmaita kastikkeita, joista ei erottanut, mistä ne oli tehty. Ankeutta lisäsi paperilautanen ja muovilusikka, jolla ateria piti suuhun kaapia. Nyt ruokalassa on lämpötiski, teräsaterimet, oikeat lautaset ja maistuvaa ruokaa.
Miksi asukkaat eivät käytä heijastimia?
Heijastimet ovat supisuomalainen juttu. Viime sunnuntain Helsingin Sanomissa oli Lontoon kirjeenvaihtajan pakina, jossa hän kertoi olevansa Lontoon ainoa heijastimellinen. Kaivantoon on saatu lahjoituksina runsaasti heijastimia ja heijastinliivejä, joita asukkaille tarjotaan. Tulosta on tullut, sillä pari iltaa sitten minua vastaan käveli kolme asukasta tien vasenta laitaa, heijastimet keskellä rintaa heiluen.
Mitä sinne voi viedä?
Hygieniatuotteita, hiustenkuivaimia, kertakäyttöpartakoneita, miesten talvivaatteita ja -kenkiä. Vaalea paahtoleipä maistuu, mutta ruis- tai kokojyväleivät eivät lainkaan.
Onko sieltä jo monta lähtenyt takaisin?
En tiedä kuin yhden, joka tuli ”akvaariosta” hakemaan plastic bagia. Pyysin häntä sanomaan ”muovikassi”, jolloin mies sanoi, ettei tarvitse enää suomenkieltä. ”Olen ostanut lentolipun huomiseksi. Suku ja kaverit ovat Bagdadissa, enkä viihdy täällä, kun ruoka on huonoa ja ihmiset epäystävällisiä.” Sitä en tiedä, lähtikö hän, kun en muista, minkä näköinen hän oli.
Mitä siellä hyödyttää häärätä, kun suuri osa kuitenkin karkotetaan?
Ajattelen aina itseäni samassa tilanteessa. Pienikin ystävällisyys lohduttaa, kun ympärillä ei ole mitään tuttua ja turvallista. Mietin myös Suomi-kuvaa. Kun poliittiset olot Irakissa taas joskus keikahtavat parempaan, voi joku Kaivannon asukkaista olla Irakin ulkomaankauppaministeri. Silloin hän muistaa Kaivannon mukavat vapaaehtoiset ja suomalaiset kauppamiehet saavat suopean vastaanoton.
Mitä yllättävää on tapahtunut?
Olin viime lauantaina lajittelemassa vuodevaatteita Tampereelta Kaivantoon muuttavien asukkaiden huoneisiin. Kolmessa tyynyliinassa oli koneella ommeltu teksti, joka näytti arabialta. Kanssani ahertanut asukas varmisti, että teksti on arabiaa: ”Siinä lukee: nuku hyvin”. Olisipa lystiä tietää, kuka suomalainen oli tyynyliinat SPR:lle lahjoittanut!
Mikä on parasta Kaivannossa?
Eniten nautin perjantaisin kokoontuvasta kielikerhosta, jossa tunnin ajan johdattelen asukasta/asukkaita suomen kieleen. Oivalluksen syttyminen silmiin palkitsee ihanasti ja omatkin aivoni voimistelevat, kun vain arabiaa puhuvalle yritän elehtien opettaa minä olen, sinä olet…
Mihin kannattaa sijoittaa?
Nyt kannattaa sijoittaa tupakkateollisuuteen, sillä Kaivannon asukkaat pössyttelevät innokkaasti. (Tosikoille tiedoksi: tämä oli jutun loppukevennys)
Päivi Heinonen
Kommentointi on suljettu.