Ammatinvalinta vaatii nokkeluutta. Parhaimmillaan sitä on havaittavissa yliopistojen piirissä.
Ei varmaankaan ollut sattuma, että pääministeri Juha Sipilä viittasi joihinkin tutkijoihin kaiken maailman dosentteina, joiden sanan ei pitäisi painaa yhtä paljon kuin esimerkiksi Suomen Pankin, valtiovarainministeriön ja Finanssialan keskusliiton laskettaessa prosenttilukuja siitä, kuka haluaa säilyttää nykyisen järjestelmän eli belgialaisen monopolifirman vartioiman rekisterin ja kuka siirtyä yleiseurooppalaiseen käytäntöön. Ja miksi?
Uusiin termeihin kuuluu nimike mediatutkija. Suomenkielisiä elokuvia Ruotsissa arvioinut sekä naisten valtaa pohtiva matkalaukkuprofessori Anu Koivunen on kuluneen syksyn tähdenlento.
Hän ja Ville Niinistö ovat osaavimmat hallituksen parjaajat. Niinistöllä on kuitenkin ensi käden tietoa, sillä hänhän yritti turhaan ajaa monia nyt esillä olevia asioita edellisen hallituksen ministerinä.
Saattaahan taustalla olla myös pientä katkeruutta. Mustat autot eivät enää odottele. Kulosaaressa bussipysäkillä olen nähnyt räntäsateessa ainoastaan ex-ministeri Pekka Haaviston ja parturi-kampaaja Antonin, joista ei juurikaan kirjoiteta Vihreän langan etusivulla. Ja Haavistolla oli sentään muutama vuosi sitten tukenaan 40 prosenttia suomalaisista presidentin vaalissa.
Vaan tämä Koivunen. Mikään ei kelpaa. Hirvittävintä on hallituksen suunnitelma, jossa pieniä lapsia ei pidetä aamusta iltaan päiväkodissa tilanteessa, jossa isä ja äiti tai jompikumpi on jostain syystä päivät kotona. Ei muka ajatella lapsen etua. Mitä onkaan tullut niistä lapsista, joiden lapsuudessa päiväkodeista ei ollut tietoakaan. En ole kuullut kenenkään isovanhempien ikään varttuneiden kertaakaan valittavan.
Professori Teivo Teivainen on toinen uusi kaikkien alojen asiantuntija. Hän on koko kansainvälisen politiikan hallitsija, miksei siis myös Suomen.
Hänen vertailunsa ja mielipiteensä liittynevät kokemuksiin Perussa, Boliviassa ja Yhdysvalloissa, joissa hän luennoi milloin mistäkin. Nyt matka Pasilan televisiostudioon on lyhyempi.
Teivaisen merkittävin saavutus helsinkiläisenä mediatutkijana on kirkossa pahennusta herättäneen ja vankeuteen tuomitun moskovalaisen tyttötrion puolustaminen jopa siinä määrin, että Teivaisen Helsingissä järjestämän performanssin seurauksena Sanoma-konserniin kuulunut Moscow News kertoi Teivaisen suunnitelmasta viedä vastalauseena Putinille kanisterillinen virtsaa Katajanokalle Uzbetskin katedraaliin. Siinä kuuluisa Venäjää nuoleskeleva helsinkiläisdosentti, siis Johan Bäckman saattoi olla uutisnenineen paikalla. Kummassakaan ei ole ainesta ainakaan Suomen ulkoministeriksi.
Tietenkin moitittu ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus saattaa koskea kipeästi niitä, joilla viikonloppu on venähtänyt, myös Yleisradiossa. Nykyään työpaikasta kiinni pitäminen on kuitenkin sitä luokkaa, että haukumme väärää puuta eli väärää päivää.
Sen sijaan vähälle huomiolle on jäänyt esimerkiksi helatorstain vaikutus työmäärään. Kevään korvalla mökille menon on voinut suunnitella siten, että lähdetään jo keskiviikkona ja pidetään perjantai vapaapäivänä, sairaana tai terveenä, mutta ilman taloudellisia seuraamuksia.
Koepallonakaan hallitukset eivät uskalla puhua samana päivänä helatorstaista ja Vapusta, vaikka tuosta juhlasta haalareissa työskenteleviä ei enää takavuosien malliin näy. Helsingissäkin työläisten marssit ovat laimentuneet ja juhlimisen painopisteet siirtyneet Ullanlinnan kallioille ja Kaisaniemen kentälle.
Seminaarit vaihtuvat pariksi päiväksi dosenttien ja ylioppilaiden symposiumeiksi eli kreikkalaisia ilmaisuja käyttäen taimitarhoista juomingeiksi. Eikö niin, Pasilassa päivystävät dosentit?
