Kaksikymmentä suomalaista urheilujohtajaa on antanut julkilausuman, jolla he pyrkivät vaikuttamaan suomalaisen urheilun luotettavuuteen ja siihen, että urheilukatsomoissa tarjotaan sitä mitä luvataan.
Urheilu ei enää saa perustua siihen, että ainoastaan urheilijat rikastuvat ja kaikki muut köyhtyvät. Urheilijain suurimmalle ammattijärjestölle SAK:lle pitää iskeä luu kurkkuun ja heittää jauhot suuhun. Käyttöön on otettava paikallinen saneleminen.
Urheilujohtajat eivät hyväksy sitä, että heidät voidaan erottaa. Valmentajat eivät kuulu urheilumaailman eliittiin ja siksi heidän irtisanomisensa voi tapahtua milloin tahansa, mieluiten kuitenkin pukuhuoneen ovella kahden perättäisen tappio-ottelun jälkeen.
Urheilujohtajat eivät hyväksy heihin kohdistuvaa arvostelua. Erityisesti sosiaalinen media on karannut käsistä. Moitteet vääristä pelaajahankinnoista on lopetettava. Urheilujohtajat lupaavat oikaista tekemänsä virheet, joista tosin kenelläkään ei ole muistikuvaa.
Jokereiden kanssa rimpuilevaa Harry Harkimoa saa arvostella, sillä hänen joukkueensa pelaa ainoastaan venäläisissä halleissa, joihin suomalainen sananvapaus ei ulotu.
Urheilujohtajat vaativat lisää yhteiskunnan tukea. Heidän johtamansa urheiluhallit ja -kentät ovat käymässä liian pieniksi, sillä urheilun osakeyhtiömuotoiset seurat eivät tuota riittävää taloudellista menestystä omistajilleen.
Paitsi kuntien ja valtion, myös kaikkien alueen muiden osakeyhtiöiden on tuettava urheiluseuroja ja rajoitettava kirjastojen ja sairaaloiden rahoittamista. Lukea ja sairastaa voi kotonakin. Sote-uudistukseen kohdistuvatkin urheilujohtajien korkeat odotukset.
Tuulisista olosuhteista kärsivät mäkihyppypaikat vaativat kattamista, jotta hyppääjät voivat tarjota parasta mahdollista nautintoa urheilijoille ja yleisölle. Ilman rakenteellisia uudistuksia saatamme menettää tulevien MM-kisojen isännyydet.
Jääkiekkoilijoiden menestys perustuu aikaisempaa enemmän venäläisiin, amerikkalaisiin, ruotsalaisiin ja sveitsiläisiin organisaatioihin ja niiden palkkatasoon.
Niin kauan kun amerikkalaiset miljardöörit saavat vähentää hallien rakentamisen ja ylläpidon verotuksessa, suomalaiset pelaajamiljonäärit voivat palata kotimaahan maksamaan veroja tai ainakin nauttimaan sosiaaliturvasta. Poikkeuksena ovat ainoastaan ne, jotka jakavat esimerkiksi ravintoloitsijoina siellä, missä hallitus ei ahdistele suurituloisia.
Urheilujohtajat myöntävät, ettei tämä itsenäisyysjulistus ollut heidän keksintöään. Esimerkki saatiin 20 päätoimittajalta, jotka vetosivat toisiinsa siinä, ettei heitä eikä heidän viestintävälineitään enää tulevaisuudessa arvosteltaisi.
