Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin kirjoitti mainion ja viisaan artikkelin, jossa hän suomi Suomesta lähtöä tekeviä tai jo lähteneitä sivistyneiksi julistettuja suomalaisia. Henkilöt ovat vasemmistoon lukeutuva säveltäjä Kalevi Aho, Mesopotamiaan keskittyvä professori Jaakko HämeenAnttila ja näyttelijä Antti Holma. Heitä kaikkia ahdistaa suomalainen ilmapiiri. Aho vaikuttaa Li Anderssonin hylätyltä poikaystävältä, HämeenAnttila oppineen vaimonsa palkkaamalta sisustussuunnittelijalta ja hallituksen Edinburghin yliopistoon karkoittamalta mutisijalta.
Ulla Appelsin oli hoksannut, että samaan aikaan kun hallitus vaatii toiminnan tehostamista yliopistojen piirissä osin yliopistojen itsensäkin kannustamana, HämeenAnttila oli kehunut Edinburghin yliopiston paremmuutta omaan hylkäämäänsä yliopistoon verrattuna. Jotain on siis Helsingissä kohennettava, sillä Edinburgh ei sekään ole mikään Harvard, Stanford, Cambridge tai Oxford.
Antti Holma on näyttävä koomikko, jolla on vitsit vähissä. Mitä tulee Ahoon, raskaan musiikin säveltäjien menestystä on aina mitattu kansainvälisten saavutusten perusteella. Aho kuuluu siihen joukkoon, jonka teoksia esitetään melko harvoissa konserttisaleissa. Ja jos joskus esitetäänkin, sillä perusteella ei tarvitse maasta paeta. Riittää kun lähettää nuotit. Jos hän olisi yhtä menestyksellinen kuin parhaat keihäänheittäjämme, hänen ei tarvitsisi surra hallituksemme hänelle aiheuttamia vaikeuksia.
Toisaalta Ahoa voi hiukan ymmärtääkin. Lehdissä löytyy sivukaupalla tilaa motkotukselle, mutta myönteiset mielipiteet kompastuvat nykyisin julkaisukynnykseen. Mikään Suomen Mozart Aho ei kuitenkaan ole. Eikä se ole pelkästään Juha Sipilän hallituksen syy.
Antti Holman esiintymiset televisiossa olivat väkisin tehtyjä ja katsojien ajan haaskausta. jEnglantilainen huumori on tunnetusti erilaista ja nokkelampaa kuin Suomen. Uskoisin hänen kuitenkin saavan menestystä kaikkein varmimmin ennustajana. Päätös Lontooseen lähtemisestä syntyi vuonna 2015 ja se johtui ennen muuta siitä, että muuan kakkosluokan kansanedustaja oli häirinnyt hänen mielensä rauhaa typerillä mielipiteillään, jotka tulivat julkisuuteen vuonna 2016.
Yksi Ulla Appelsinin päinvastainen esimerkki viimeaikaisista julkisuuteen tuloista oli ST1:n ja Suomen Shellin omistava Mika Anttonen. Tämä miljardimieshän lupasi toista miljoonaa euroa vuosittain suomalaisen jääkiekkoilun ja myöhemmin ehkä myös muiden urheilumuotojen nuorille harrastajille kustannusten noustua sietämättömiksi. Polttonesteiden myynti ei ehkä ole samanlaista sivistystä kuin aikaisemmin mainittujen älykköjen puuhastelu itsensä, ei isänmaan parhaaksi. Sivistystä on kuitenkin se, että Anttonen ryhtyi tukemaan köyhiä jääkiekkoperheitä pian sen jälkeen kun oli hävinnyt jääkiekkoliiton puheenjohtajataistelun melko likaisten vaiheitten jälkeen.
Omalla lehtimiesurallanikin olen aina saarnannut, että paras kosto ristiriitojen ilmetessä on se, ettei kosta. Kyllähän maailmassa kostettavaa riittäisi.
Martti Huhtamäki
