Maaseudun vastalahja

Monilla helsinkiläisillä on omituinen taipumus siirtyä viettämään keskikesän juhlaa maalle. Useimmat ajavat autolla satoja kilometrejä, sillä huvilatontteja ei ole ollut aikoihin tarjolla alle sadan kilometrin säteellä Seurahuoneen edestä, josta mitataan etäisyydet pääkaupunkiin.

Maaseudulla palvelut ovat vaatimattomia. Kaupat ovat kyllä auki uuden lain sallimissa puitteissa, mutta posti kulkee miten sattuu. Pankit ovat sulkeneet sivukonttorinsa ja lopettaneet rahan käsittelyn.

Tyhjinä olevien kaupunkiasuntojen vuokrat maksetaan tableteilla, joissa on niin pienet kirjaimet ja numerot, että vain harvat vuokralaiset pystyvät niitä käyttämään. Saattaakin käydä niin, ettei pääkaupunkiin syyspuolella palattaessa perheellä enää ole kotia.

Jopa sellaisissa mökeissä asutaan, joissa ei ole lainkaan sähköä. Kauniit ja rohkeat sekä englantilaiset murhat jäävät näkemättä. Näin katkeaa keskusteluyhteys kesän kaupungissa viettäneisiin.

Kirjoja pystyy lukemaan vain ulkona ja niinä harvoina aurinkoisina päivinä, jotka kenties osuvat juuri loma-aikaan.

Maalla pitää koko ajan kohennella jotain. Pitää vaihtaa kiviä saunan kiukaaseen, istuttaa myyrien talvella popsimien tulppaanien tilalle uutta syötävää. Pihaa pitää haravoida. Uudet onget, virvelit ja katiskat sekä rapumerrat pitää hankkia rikkoutuneiden tai varastettujen tilalle.

Bensiini on kallista. Lomalta palaamisesta hallitus maksaa 30 prosenttia vähemmän kuin nyt päättyneinä ihanina pekkaspäivinä.

 

Pääkaupungissa ovat kaikki entiset juhlat ja palvelut tarjolla, mutta myös joukko uusia. Löyly-saunaan Eiran rannassa mahtuu samaan aikaan kokonainen salibandyjoukkue ja polttariporukka. Sedu Koskisen ravintolamaailma tarjoaa mainioita kansainvälisiä makuelämyksiä, mutta myös Kitkan viisaita eli maailman pienimpiä muikkuja.

Suomenlinna, Kauppatori, Temppeliaukio, Linnanmäki ja Sibeliuksen muistomerkki ovat kesästä toiseen todellisia vetonauloja, mutta juhannuksena on tarjolla myös yllätyksiä.  Korkeasaaren karhuja, leijonia, tiikereitä ja kirahveja täydentää Lonna-nimisellä saarella mainoksen mukaan tanssiva karhu. Lonnassa vietetään kaksipäiväistä Stadin juhannusta.

Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.
Kirjoittaja on lehtimies, Aitoo – Helsinki.

Seurasaaressa poltetaan kokko ja tanssitaan kansantansseja. Espalla ja Ullanlinnan kalliolla nautitaan siideriä ja otetaan aurinkoa.

Se, paistaako Helsingissä aurinko, on hiukan epävarmaa. Maalla on kuitenkin varmaa, että auringon peittävät korkeat kuuset ja rehevät männyt. Maalle harhautuneiden ainoana etuna on se, että vihtojen teko Päijänteen länsipuolella ja vastojen teko Päijänteen itäpuolella on helpompaa kuin Punavuoressa ja Kalliossa.