Rekka kuluttaa sadalla kilometrillä 30–45 litraa polttoainetta. Nykyisillä dieselin hinnoilla kuskin taloudellinen ajotapa alkaa olla suuri valtti kuljetusyritykselle.
– Me tiedetään aika tarkasti, mitä meidän autot vievät. Sen mukaan kyydeille lasketaan hintoja. Jos meidän hinnat ovat kovasti kalliimpia kuin kilpailijoilla, niin sitten ei saada töitä, pälkäneläinen Jaakko Pohjola selvittää taloudellisen ajotavan merkitystä.
Yleensä ajatellaan, että nuoret kuskit koheltavat ja polkevat raskaammin kaasua. Ammattikuskien joukossa nuoret erottuvat kuitenkin monesti edukseen.
– He ajavat ammattikoulussa simulaattorilla ja kilpailevat, kuka pääsee pienimmällä. Siitä jää oikea ajotapa alitajuntaan, Pohjola kehuu.
Kuljetusliike Jaakko Pohjolan leivissä on kolme nuorta Nokialta valmistunutta kuskia, jotka selviävät 30–31 litran keskikulutuksella. Vanhemmalla ratin vääntäjällä sama auto saattaa niellä jopa 45 litraa sadalla kilometrillä.
– Keskikuormilla miesten välillä on 10–15 prosentin ero kulutuksessa. Se tuntuu polttoainelaskussa.
Pohjola murskaa myös toisen harhaluulon. Taloudellinen ajo ei tarkoita matelemista.
– Taloudellisinta on 80–85 kilometrin tuntinopeus, Jaakko Pohjola kertoo.
1500 kuskista valittiin 35
Pälkäneläiskuljetusliikkeessä on silloin tällöin kisailtu taloudellisuusajossa. Keväällä Renaultin maahantuoja kutsui kuskeja mukaan Tampereella ajettuun kisaan, jonka kärkikuskeilla oli mahdollisuus päästä Espanjassa ajettavaan loppukilpailuun.
Vastaavia karsintakilpailuja järjestettiin eri puolilla Eurooppaa. Lähes 1500 karsintakilpailuun osallistuneesta kuskista 35 parasta kutsuttiin lokakuun puolivälissä Sevillaan.
Pohjoismaista mukaan kelpuutettiin vain kaksi kuskia: lapväärtiläinen Paul Storhannus ja pälkäneläinen Jaakko Pohjola. 71-vuotias Pohjola oli kilpailun ylivoimaisesti vanhin osanottaja.
– Minä olin kaksi kertaa vanhempi kuin seuraavaksi vanhimmat kilpailijat, konkarikuski nauraa.
Ajo sujui, teoria ei
Sevillan taloudellisuusajokisa koostui teoriaosuudesta ja noin kolmen vartin lenkistä kaupunkiliikenteen seassa.
– Teoriakokeessa oli 35 monivalintakysymystä. Ne olivat niin vaikeita, etten kerinnyt vastaamaan kahdeksaan kysymykseen ollenkaan, Jaakko Pohjola harmittelee.
Teoriakokeen perusteella jaettiin neljäsosa kokonaispisteistä. Loput tulivat ajosuorituksesta. Siinä Pohjola pärjäi paljon paremmin kuin kirjatiedossa.
– Jalka kävi tottumuksesta jarrulla vähän turhan usein. Jokaisesta jarruvalon vilkahduksesta meni nimittäin neljäsosapiste.
Jarruttaminen kertoo siitä, ettei kuski ole osannut ennakoida tilannetta riittävän varhain. Esimerkiksi liikennevaloissa säästyy runsaasti polttoainetta nielevältä liikkeellelähdöltä ja kiihdytykseltä, kun alkaa hiljennellä ajoissa. Moottorilla jarruttaminen on lisäksi kaikkein edullisinta matkantekoa.
Sevillassa olisi pitänyt muistaa käyttää jarrujen sijaan sähköjarrua. Se on magneettinen järjestelmä, joka hidastaa kardaania.
– Keski-Euroopassa sähköjarrut ovat tärkeämmät kuin Suomessa. Siellä tavalliset jarrut palavat, jos niillä tulee vuoristoteitä alas.
Myös vuoristossa tarvitaan ennakointia.
– Ison mäen päällä voi hyvissä ajoin alkaa hiljennellä, sillä mäessä vauhti kiihtyy joka tapauksessa.
Vaikuttiko kotikenttäetu?
Taloudellisuusajon loppukilpailu järjestettiin Monteblancon moottoriradalla ja sen ympäristössä. Kilpailukalustona oli yhdeksän identtistä automaattisella Optidrive -vaihtamisjärjestelmällä varustettua Renault Premiun Road 430.19 T vetoautoa ja puoliperävaunua, joissa oli 15 tonnin kuorma.
Loppukilpailussa kuljettajat ajoivat 32 tonnin kokonaispainoisella yhdistelmällä noin 35 kilometrin lenkin normaaliliikenteessä.
– Reitistä ensimmäiset kuusi kilometriä oli moottoritietä. Loppumatka tultiin pienten kaupunkien läpi liikenneympyrästä toiseen. Kaikki ajoivat reitin noin kolmessa vartissa. Paitsi kisan voittanut Jose Miguel Velilla oli muutaman minuutin muita nopeampi, joten espanjalaismies taisi nauttia pienestä kotikenttäedusta, Jaakko Pohjola sanoo.
Hän kohensi sijoitustaan ajokokeessa. Pohjolan nimi löytyy lopulliselta tulosliuskalta puolivälin paikkeilta.
Paul Storhannus piti suomalaiskuskien lippua vielä korkeammalla, sillä mies sijoittui kisan kakkoseksi.
– Ahola Transportilla on kalustona samanlaisia autoja, joilla kisakin ajettiin. Heidän kuskinsa ovat saaneet ajokoulutusta kisa-autoon. On meilläkin relluja, mutta meidän autoissa ei ole rullaavaa automaattilaatikkoa ja sähköjarruja, Jaakko Pohjola sanoo.
Keskikulutuksen lisäksi ajopisteisiin vaikutti kulutus taloudellisen alueen sisällä ja sen yläpuolella, auton keskinopeus, hidastimen ja jarrun käyttö sekä matkaan käytetty aika. Jokaisessa autossa oli mukana puolueeton valvoja, joka arvioi ja pisteytti myös kuljettajan ajokäyttäytymistä ja liikennesääntöjen noudattamista.
Kilpailun voittanut espanjalaiskuljettaja sai pääpalkintona olleen Renault Twizy Electrique Technic –sähköauton. Hänen työnantajansa kuittasi vuodeksi käyttöönsä Renault Premium Optifuel rekkaveturin.
Optifuel Solutions on Renault Trucksin kuljetusyrityksille kehittämä kokonaisvaltainen ohjelma, jolla pyritään optimoimaan kuljetuskaluston mahdollisimman taloudellinen käyttö. Ohjelmaan kuuluu ajotehtävän mukaisen kaluston valinnan lisäksi laaja koulutus, joka on suunnattu kuljettajien lisäksi myös yritysten johdolle ja kalustovastaaville.
Taloudellisuusajokisoja ei järjestetä joka vuosi, sillä tapahtuma tulee karsintoineen maksamaan autovalmistajalle miljoonia euroja.
– Järjestäjä kustansi lennot Espanjaan ja täyden ylöspidon perillä. Kisan jälkeen järjestettiin niin hieno ravintolailta, etten ole vastaavaa koskaan kokenut, Pohjola kertoo ikimuistoisesta reissusta.
