Suljet silmäsi hetkeksi vain ja kello on hypännyt kaksikymmentä minuuttia. Puhut ystäväsi kanssa puhelimessa ja ruutu välkkyy viittä tuntia.
Miten se on edes mahdollista, et ole kerennyt edes puoleen väliin kuulumisissasi. Mitä aika on ja minne sillä on niin kova kiire?
Päivät karkaavat käsistä, vasta veisattiin suvivirttä ja yhtäkkiä ollaan matkalla kaamokseen.
Mitä tapahtuikaan juhannuksena, minne meni heinäkuu? Kohta välkkyy jo jouluvalot ja räjäytellään rahaa taivaalle.
Vasta me olimme niitä kurahousuja koulun pihalla.
Askartelimme silkkipaperista ja keräsimme kymmenen tikkua laudalle. Koimme kuulavillitykset ja kisasimme kuka ehtii koskettaa liikkasalin takaseinää ensimmäisenä. Pläräsimme pulpettikirjoja ja mietimme kahden kertotaulua. Vasta me niitä olimme.
