Kauniit puheet, upea musiikki ja hieno tunnelma maustettuna ripauksella haikeutta täyttivät Luopioisten kirkon sunnuntaisessa tilaisuudessa, jossa yhdistyivät kirkkokuoron 80-vuotisjuhla ja kanttori Alpo Roikolan läksiäiset. Kaikkiaan runsaat 200 kirkkovierasta oli saattelemassa neljännesvuosisadan Luopioisissa työskennellyttä Roikolaa uuteen elämänvaiheeseen.
– Kanttori-Alposta tulee nyt seurakuntalainen Alpo, Janne Vesto kiteytti.
Eläkkeelle saateltu kanttori sai totutella uuteen osaansa jo juhlan loppuosassa, jossa päätösvirsi Soi kunniaksi luojan raikui tulevan kanttorin, Johanna Lemmetyisen säestämänä.
Nopea ja luotettava
Melkein syntymästään saakka Luopioisissa asunut Alpo Roikola kävi lapsuusvuosinaan ahkerasti seurakunnan järjestämässä poikakerhossa. Läksiäisjuhlaan tervehdyksensä tuonut Luopioisten entinen kanttori Heikki Lipasti muistaa hänet jo tuolta ajalta.
– Olit pojista ensimmäisenä oven takana odottamassa kerhon alkua. Olit rauhallinen ja tunnollinen kerholainen, Lipasti muisteli.
Olli Kaskelma, työtoveri vuosien takaa, lisäsi noiden luonnehdintojen jatkeeksi vielä laatusanat luotettava ja täsmällinen.
Jari Kemppainen huomasi pian, ettei hämäläinen hitaus sovi Alpo Roikolan toimenkuvaan.
– Kun sait työmääräyksen, teit sen melkein saman tien. Kesällä jo olivat valmiina joulun suunnitelmat ja melkein seuraavankin vuoden suunnitelmat.
– Olet aktiivinen ja uutta suunnitteleva. Vielä viimeisenäkin vuotena otit jumalanpalveluksiin uusia loppusoittoja, Kemppainen kehui.
Kuoronjohtajanakin Roikola oli mies paikallaan.
– Valitsemasi kappaleet ovat palvelleet evankeliumin sanomaa. Musiikki voi kertoa useasti paljon enemmän kuin sanat. Siksi kirkkokuoro evankeliumin eteenpäin viejänä on äärimmäisen tärkeä, kirkkoherra Jari Kemppainen painotti.
Tyynyjä, kukkia ja tuoli
Työtoverit lähettivät Alpo Roikolan eläkkeelle sikermällä tunnettujen laulujen pätkiä, joihin he olivat keksineet osin uudet, juhlan päähenkilöön sopivat sanat. Näkyväksi muistoksi yhteisistä vuosista jäivät pienoisurut, joita ei tarvitse soittaa.
Kirkkokuoro lahjoitti pitkäaikaiselle johtajalleen Roikolan ottamilla valokuvilla koristellut suuret tyynyt. Lapsikuoro Seulasilta tuli lintubongarille hyvin lahjaksi sopiva linnunpönttö.
Lahjaksi annettiin myös muhkea nojatuoli, koska kanttori tilaisuuksissa soittaessaan istui lähes aina selkänojattomassa tuolissa.
Alpo Roikola jätti juhlavieraille vastalahjaksi mietelmän.
– Sain aamukalenterin, josta availin päivittäin luukkuja viimeisten työviikkojen ajan. Luukussa kymmenen oli seuraava teksti: Taivasta voi katsella vaikka kuinka alhaalta, tähtiä voi nähdä vaikka kuinka läheltä. Tämän haluan jättää teille.
