Maailman sota oli hyvässä ja pahassa muistissa, kun toimittaja Eino Voionmaa haeskeli runoilijakaveriaan Eino Leinoa Helsingin hulinassa.
Kaverusten teiden kohdattua 1916 kesäisenä perjantaina Voionmaa totesi seuraavana aamuvarhaisena Pälkäneelle lähtemisen olevan suunnitelmissa. Junalla Helsingistä Hämeenlinnaan ja sieltä Vanajavettä pitkin Pälkäne-laivalla silloisen Karsbergin, (Aulanko), Lepaan ohitse Valkeakoskiin sulkuja pitkin ja Mallasveden selän ylitse Pälkäneen Onkkaalaan. Pälkäneen Onkkaalassa odotti Verho-huvila matkalaisia.
Siihen maailmanaikaan Pälkäneen tiedetään olleen kansainvälinen – Pietarista saakka oli saapunut herrasväkeä kesänviettoon, oman turvallisuuden vuoksi Häme veti puoleensa.
Pälkäneen kesäjuhlien päätösiltamat keräsi sunnuntaina väkeä Nuijantalolle. Kesäiseen somistukseen koristeltuun Nuijan juhlasaliin tiedettiin ohjelmalehtisen mukaan odottaa harpunsoittoa ja lausuntaa.
Alkuseremonioiden jälkeen juhlasalin korokkeelle kannettiin kullalla päällystettyä harppua, jota soitti juhlayleisölle Pietarin konservatoriosta harpunsoitonopettajatar. Toisena esiintyjänä oli Eino Voionmaan houkuttelemana runoilija Eino Leino, hänellä tiedetään olleen omat runonsa hyvin muistissaan.
Yleisö sai kuulla vuonna 1903 julkaistusta Helkavirsiä kokoelmasta 16-säkeistöisen Ylermi-nimisen runon, jonka 1. säkeistö kuuluu seuraavasti: Ylermi ylpeä isäntä ajoi temppelin ovesta, lausui kirkon laivan alta: ”Täss` on mies tämän sukuinen, kadu ei tehtyä tekoa eikä taivasta tavoita”.
Lähdetietojen mukaan juhlayleisö nautti harpunsoitosta ja runoudesta, pääjuhlaillan päätteeksi salissa tanssittiin. Runoilijan tiedetään katselleen Nuijan parvelta tanssiväkeä.
Seuraavana aamuna, maanantaina, oli runoilijalla aikainen lähtö Pälkäne-laivalla Hämeenlinnaan ja junalla Helsinkiin.
Siihen aikaan nuoret neitokaiset pyysivät muistovärssyjä muistoalbumeihinsa. Runomuodossa sai runoilijalta pietarilainen neiti W, ”Kerran konsertissa” kuusisäkeistöisen runon. Runo oli päivätty Hämeenlinnassa 2. elokuuta 1916 Pälkäneen muistoksi. ”Kuulin ma sävelten myrskyn,/ tunsin tuntehet tuhannet,/ näin näyn, jota en tiennyt”, alkaa runo ensimmäisellä säkeistöllä.
Eino Leinon (1878–1926), runon ja suven, päivää vietetään jälleen 6. heinäkuuta. Luopioisten torilla luetaan päivän kunniaksi runoja kello 10.30 alkaen, ja runon ja suven iltaa vietetään Laitikkalassa Suttisen marjatilan kahviossa kello 17 alkaen.
Anneli Kivelä
Lähteenä mm. Eino Leino aikalaisten silmin, koonnut Aarre M. Peltonen (Otava 1958) sekä Kaarlo Haapa ja Jaakko Simola.
