Helluntain jälkeinen sunnuntai on 1300-luvulta alkaen omistettu pyhälle kolminaisuudelle. Uskon sisällön kysymysten joukossa oppi kolminaisuudesta on yksi hankalimmista kohdista. Miten kolme voi olla yksi, tai miten yksi osa kolmesta voi olla täydellinen.
Meillä ihmisillä on taipumus selittää asiat – ja hyvä näin. Rippikouluesimerkki kolminaisuudesta on vesi, jonka olomuoto vaihtelee lämpötilan mukaan. Vesi on pakkaselle kiinteää, muuten nestettä ja yli sadan asteen lämpötilassa kaasua. Eri olomuodosta riippumatta se on silti aina kemialliselta koostumukseltaan vettä.
Ignatius de Loyola (1491–1556) oli espanjalainen, tarkemmin baskinkielinen katalonialainen sotilas. Hän haavoittui vaikeasti Pamplonan taistelussa 1521. Ignatiukseen osui tykinkuula, joka murskasi hänen säärensä. Toipuminen kesti kauan. Jollain tavalla hän kuntoutui, mutta sotilasura oli mennyttä. Toipilasaikanaan Ignatius luki vuoroin ritariromaaneja ja vuoroin hengellistä kirjallisuutta. Romanttiset unelmat eivät lohduttaneet häntä, mutta lukiessaan kertomuksia pyhien elämästä hän koki syvää levollisuutta ja iloa. Ignatius oli luonteeltaan äkkipikainen ja impulsiivinen. Toinen puoli hänessä saattoi vaipua pitkiksi ajoiksi synkkyyteen ja hiljaisuuteen. Nykyisin voisimme ajatella, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Toipilasaikanaan hän näki näyn, jossa Pyhän kolminaisuuden olemus kirkastui hänelle. Näyssä taivaasta laskeutui jumalallinen komikielinen soitin. Jokaisesta kielestä lähti sanoin kuvaamattoman kaunis ääni. Kun kolme kieltä soivat yhtä aikaa, ääni oli täydellinen. Taas olemme hiukan lähempänä kolminaisuuden olemusta, mutta olemme silti vielä kaukana maalista.
Toivuttuaan sotavammoistaan Ignatius päätti lähteä hengelliselle uralle. Hänestä tuli jesuiittajärjestön perustaja. Tämän hetken tunnetuin jesuiitta on varmaankin paavi Franciscus. Loyolan parasta antia kristikunnalle on hänen teoksensa Ejercicios espirituales, Hengellisiä harjoituksia. Teos on opas Jumalan kohtaamiseen ja itsetutkisteluun.
Ignatiuksen mukaan Jumala on aktiivisesti läsnä luomakunnassa. Kaikki luotu on lahjaa, joka tulee Jumalalta ja johtaa Jumalan luokse. Kaikki on lähtöisin kolminaisuuden mysteeristä.
Ihmisellä on tarve selittää myös vaikeita ja tavoittamattomia asioita. Hyvistä yrityksistä huolimatta esimerkiksi Kolminaisuuden selittäminen esimerkkien avulla jää vain aavistuksenomaiseksi pintaraapaisuksi. Lopullista selitystä emme koskaan löydä. Taas olemme tuon kolminaisuuden salaisuuden äärellä, palasimme lähtöruutuun.
Näin alkukesän vihreyden keskellä ei ole vaikeaa ajatella, että Jumala on läsnä luomakunnassaan. Me ihmiset koemme usein olevamme osa luomakuntaa. Onko Jumala siis meissäkin? Ignatiuksen tavoin monet vanhat ja myös kotimaiset mystikot puhuvat sielun perimmäisessä nurkassa asustavasta pienen pienestä kipinästä. Se on Jumalan asuinsija ihmisessä. Tuon kipinäisen avulla voit kertoa Jumalalle – on siis aivan sama, kutsutko häntä isäksi, Jeesukseksi, Pyhäksi Hengeksi tai Kolminaisuudeksi – sen, mitä sinulle kuuluu ja sen, mitä kaipaat. Suuret teologiset teoriat jäävät usein kauas siitä, millaisena näyttäytyy pienen ihmisen ja Jumalan kohtaaminen. Jumala on läsnä juuri tuossa kohtaamisessa armollisena.
Jukka Lehto
Hämeenlinnan sairaalapastori, lokakuussa eläkeläinen
