Järvivesien lämpötilatiedot kertovat, että vaikka vuodet eivät ole veljiä keskenään ja sääolot vaikuttavat veden lämpötiloihin vahvasti, vaikuttaa kesän kulku eri järvissä sujuvan varsin yhteneväisesti.
Pisin ja kattavin aikasarja lähiseudun järvistä löytyy Längelmävedestä, jossa lämpötilaseurantaa tehdään Kangasalla automaattisesti. Vastaava seuranta löytyy Virroilta Kitusjärvestä ja Ylöjärveltä Näsijärven Kyrönlahdesta.
Ely-keskuksen tietojen mukaan Längelmäveden mittauspisteen lämpötilahuippu osuu säännöllisesti heinäkuulle. Esimerkiksi vuonna 2002 veden korkein lämpötila oli 23,3 astetta 19. heinäkuuta, vuonna 2012 20,5 astetta 28. heinäkuuta ja vuonna 2022 jopa 24,2 astetta 1. heinäkuuta.
Viime vuonna korkeimman mitatun lämpötilan lisäksi järviveden asteluku mittauspisteessä nousi kahtena muunakin päivänä yli 23 asteen ja näiden lisäksi vielä kolmena muuna päivänä yli 22 asteen. Pysyvästi alle 20 asteen lämpötila painui 29. elokuuta.
Korkein Längelmäveden seurannassa mitattu lämpötila on jopa 26,7 astetta. Esimerkiksi juhannuksen tienoilla, 24.6., järviveden lämpötila on vaihdellut 2000-luvulla 14,4 asteesta (vuonna 2014) 23,7 asteeseen (vuonna 2020).
Muissa järvissä noudatetaan Längelmävedeltä tuttua kaavaa. Vesi.fi-palvelun mukaan viime kesänä järvivesi oli lämpimimmillään heinäkuun ensimmäisinä päivinä niin Kukkialla, Mallasvedellä kuin Vesijärvelläkin. Elokuun puolivälin jälkeen järviveden hiljalleen laskenut lämpötila kääntyi vielä uuteen nousuun, mutta alle 20 lämpöasteen sukellettiin pysyvästi elokuun viimeisinä päivinä. Järvien keskinäisessä vertailussa Vesi.fi-palvelussa lämpöennätys edellä mainituista järvistä kirjataan Längelmäveden jälkeen Vesijärvelle (26,1 astetta), jonka jälkeen tulevat Mallasvesi (25,9 astetta) ja Kukkia (25,5 astetta).
Neljän asteen rajapyykki
Uimarannalla veden lämpötila voi muuttua nopeasti: mukavan lämmin uimavesi onkin seuraavana päivänä yllättävän viileää. Viileneminen johtuu siitä, että kylmää alusvettä nousee pintaan. Tällainen kumpuaminen on yleisintä merenrannikolla, jossa pintaveden lämpötila voi laskea vuorokaudessa jopa yli kymmenen astetta. Samankaltaista ilmiötä saatetaan havaita myös suurilla järvillä – varsinkin alkukesällä, kun lämmin pintakerros on vielä niin ohut, että tuuli voi sotkea siihen alusvettä. Suurten järvien rannoilla vesi voi toisaalta myös lämmetä nopeasti, kun tuuli käy selältä ja ajaa rantaan auringon lämmittämää pintavettä.
Keväällä, kun auringonsäteily voimistuu, pintavesi alkaa lämmetä. Jos on kovin tyyntä ja aurinkoista, vesi voi jo loppukeväällä lämmetä uimakelpoiseksi aivan pinnasta. Vähänkin syvemmällä se on vielä hyytävän kylmää. Jos sitten nousee tuuli, veden pintakerrokset sekoittuvat ja pintavesi jäähtyy väliaikaisesti.
Kesän edetessä vesi lämpenee pysyvämmin ja yhä syvemmältä. Kylmän alusveden päällä lepää usean metrin, jopa 15 metrin, paksuinen lämmin päällysvesi. Pintavesi pysyy tuulellakin lämpimänä.
Neljän asteen lämpötila on vedestä puhuttaessa tärkeä rajapyykki. Tässä lämpötilassa veden tiheys on suurin eli vesi on raskainta. Järvissä ja meressä alusvesi on neliasteista ympäri vuoden. Alusveden päällä lepää kevyempi vesikerros: kesällä tämä kerros on alusvettä lämpimämpi, talvella taas kylmempi. Syksyllä pintavesi alkaa jäähtyä, ja kun sen lämpötila on enää +4 astetta, koko vesimassa sekoittuu pohjaa myöten. Ilmiötä kutsutaan täyskierroksi. Samanlainen täyskierto tapahtuu keväällä, pian jäiden lähdettyä, kun pintavesi lämpenee neliasteiseksi.
Vesi.fi-palvelun mukaan järvien pintalämpötilat ovat nousseet viime vuosikymmeninä. Järvet lämpenevät nopeammin kuin valtameret tai ilmasto, ja lämpeneminen on nopeinta pohjoisilla leveyspiireillä, kuten Suomessa.
Arvioiden mukaan vesistöjen pintalämpötila voi nousta 1–2 astetta vuoteen 2050 mennessä. Muutokset lämpötiloissa vaikuttavat merkittävästi järvien ekosysteemeihin ja veden laatuun. Entisiin lämpötilaoloihin tottuneet eläimet ja kasvit voivat jopa kadota. Lämpötilan nousun arvioidaan myös lisäävän järvien rehevöitymistä ja leväkukintoja.
