Lähdimme lauantaina 6.8. Aitoon mökiltämme varhain aamulla ystäviemme luo Savoon. Kuhmalahden jälkeen ennen Kuhmoisia alkoi vastaamme tulla ralliautoja. Viitoitus näytti suuntaa erikoiskokeelle. Muistelin katselleeni Jyväskylän rallia maalaistalon pihalla Pälkäneellä joskus kauan sitten, kun ajot ulottuivat huomattavasti nykyistä pitemmälle länteen ja muutenkin loitommalle varsinaisesta kisakaupungista. Käsittääkseni paikalliset autourheiluseurat keräävät yleisöerikoiskokeelta mukavat toimintarahat. Ainakin rallikansaa ajoi vastaan tuona aamuna katkeamattomana letkana yli sadan kilometrin matkan. Onko Pälkäneen päättäjillä ja harrastajilla mahdollisuutta päästä tulevaisuudessa jakamaan kakkua?
Tätä reissua oli suunniteltu yli vuosi. Neljä eläkeläistä kesälomalla. Jos nyt tästä ammatista saa erikseen pitää lomaa.
Matka alkoi maanantaina Kuopiosta viitostietä pohjoiseen. 50 kilometriä ajettuamme huomasin, että jätin autoni ovet lukitsematta. Tuli jotakuinkin hontelo olo. Kuskimme keksi heti ratkaisun. Soitin matkaratsun meille vuokranneelle. Pyysin korjaamaan sisätiloista irtotavarat talteen ja lupasin lähettää Kajaanista vara-avainmötikän. Ilman niitä ei nykyautoja saa lukkoon. Ostin postista kuoren ja siihen tavallisen postimerkin lisäksi kulkua jouduttavan lisämerkin. Jatkoimme Puolangalle, missä leiriydyimme ajamalla auton suoraksi kiilojen päälle ja laittamalla sähköpiuhan kylkeen kiinni. Tarkoitus oli viettää jokainen yö leirintäalueella ja käydä myös tilaussaunassa.
Seuraavana aamuna suuntasimme Hepokönkäälle, yhdelle Suomen korkeimmista luonnonvaraisista vesiputouksista, jossa putoamiskorkeudeksi ilmoitetaan 24 metriä. Mieltäni helpottava tekstari tuli aamupäivällä. Auton ovet lukossa. Alle vuorokaudessa. En moiti Postia pitkään aikaan. Seuraavana Taivalkoski, missä piipahdimme Kalle Päätalon kotimökillä. Kuusamossa yö meni vaatimattomalla leirintäalueella. Silti reissun toiseksi paras ja halvin. Lämmitimme itse rantasaunan.
Keskiviikkona kävelimme rankassa upeassa maastossa Pienen Karhunkierroksen Oulangalla, matkaa karttui 13 kilometriä. Riippusillat hirvittivät vaimoani. Kuljettaja ajoi iltapäivällä Kemijärvelle, missä söin elämäni huonoimman poronkäristyksen. Ihmettelimme, kun koko ruokailun ajan lauloi Vesa-Matti Loiri. Luettiin kännykkäuutiset. Mies oli kuollut.
Torstaina matka jatkui Kittilään. Yksi etukäteen sovituista kohteista. Reidar Särestöniemen lapsuudenkoti, ateljee, asuinpaikka aikuisena ja museo. Rovaniemellä majoituimme aivan kaupungin kupeeseen. Tilaussaunasta ei päässyt uimaan, vaikka vesi läikkyi vieressä.
Lapin pääkaupungista töräytimme Ouluun ja puolen tunnin lauttamatkan jälkeen Hailuotoon. Mieleen jäivät rannan kalamajat, herkullinen savukala ja erityisen hyvin hoidetut pihat. Kunnassa asuu vähän vajaat 1000 ihmistä, alle viisi neliökilometriä kohden. Karu, hieno saari. Yön yli asuimme todella isolla Nallikarin leirintäalueella. Hienollakin. Reissun kalleimmalla.
Lauantaina katselimme pienessä tihkusateessa kuuluisia Kalajoen hiekkoja. Siellä hotelli- ja matkailualue kasvaa valtavaa vauhtia. Sauna maksoi eniten tällä reissulla. 35 euroa/50 minuuttia.
Sunnuntaina matkasimme Koljonvirran kartanolle Iisalmeen. Siellä laitettiin pillejä pussiin kesäkauden päätteeksi. Ravintolassa ei ollut tarjolla enää mitään kunnon ruokaa. Päädyimme viimeisen matkapäivän kunniaksi grillaamaan asuntomme kupeessa ryynimakkaroita.
Entäpä sitten kustannukset? Auton vuokra, polttoaineet, leirintäaluemaksut sähköineen, saunat, aamiaiset, välikahvit, sisäänpääsymaksut, kerran päivässä ruoka ravintolassa sekä muut matkailuun liittyvät kulut maksoivat henkilöä kohti saman verran kuin yhden ihmisen viikon matka Teneriffalle aamiaisella ja ilman retkiä. Nyt raha jäi maahamme. Päiväsiirtymät eivät kuljettajan mielestä tuntuneet kohtuuttomilta. Mukava hyvin varusteltu ajopeli. Sovutkin säilyivät. Molemmilla pariskunnilla oma makuusoppi.
Parasta majoittumista ja saunomista? Ehdottomasti kaikin mittarein mitattuna matkailuautoilua edeltäneet neljä päivää ensin Luopioisissa ja sitten ystävien kotona. Kiertomatka päättyi takaisin mökkimaisemiin. Muistelin vuotta 1977. Vietin silloin juhannusta telttamajoituksessa Kostianvirran leirintäalueella. Kävin elämäni ensimmäisen kerran Pälkäneellä.
