– Tasan yksi sen verran kirkas päivä on ollut, että jääveistoksista saa edes kunnon kuvia. Eivät ne oikein edes erotu sumuisena ja harmaana päivänä, Jouni Laurimaa sanoo.
Joulun alla Rautajärven jääveistäjä kohtasi valokuvaamistakin isompia ongelmia. Sää lämpeni plussalle, ja taivaalta vihmova vesi sai veistokset valumaan norona.
– Jonain vuonna olen tehnyt veistokset uudestaan, kun ensimmäiset ovat sulaneet. Mutta tänä vuonna ajattelin, että saa sitten olla, jos nämä sulavat. Jäästä tulee silloin niin paksuakin, että sahaaminen alkaa käydä työstä, Laurimaa sanoo.
Nytkin viimeiset veistokset ovat reilun parinkymmenen sentin vahvuisia.
– Jäällä on ajeltu jo autollakin, Vuohiniemen päässä sijaitsevalla mökillä käytännössä asuva Laurimaa kertoo.
Eläinhahmoja ja jääpöytä
Jouni Laurimaa alkoi sahata jäätä omaksi ilokseen kymmenkunta vuotta sitten. Kun vaatimustaso kasvoi, mies viritteli jääsahaansa niin, että se taittuu jyrkempiinkin muotoihin. Valtavien jäälohkareiden nostamiseen hän on tehnyt omat taljavehkeensä.
– Jään sahaaminen käsipelillä on hyvää kuntoilua. Siinä saa paidat märäksi pakkasellakin.
Laurimaa ehti sahata joulukuun pakkasilla kuusi veistosta, kunnes lauha sää lopetti puuhan ainakin väliaikaisesti.
Kukkian jäälle ehti edellistalven tapaan syntyä jäinen pöytä, jonka sisälle on jäädytetty väriä vaihtavat valot. Se on upean näköinen etenkin pimeässä. Lisäksi jäästä on sahattu erilaisia eläinhahmoja: jäälle istahtanut norsu, kynttilä-ämpriä pitelevä orava ja dinosaurus.
Jääveistospuistosta on tullut talvinen retkikohde lähiseudun väelle. Vuohiniementien päässä sijaitsevia veistoksia saa käydä vapaasti ihastelemassa.
– Lapsille ei ole vielä kuin napakelkka. Liukumäkeä ei ole päässyt rakentamaan, kun ei ole lunta, Laurimaa harmittelee.
