Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Daniel Medelplanin puuaapisesta, jonka ansiosta pälkäneläiset oppivat lukemaan, vaikka isovihan aikaan hävitetyssä maassa oli kaikesta pulaa.
Pälkäneellä vietettävä lukutaidon vuosi innostaa lukijakuntaa tarttumaan kirjaan. Tällä palstalla kirjavinkkaajiksi haastetut esittelevät kolme lukemisen arvoista kirjaa. Lisäksi lukijat voivat toimittaa omia kirjavinkkejä osoitteeseen daniel.medelplan@gmail.com.
Kirjavinkkaajana Seppo Hovi
Kesäasukkaat rikastuttavat Pälkäneen liike-elämän lisäksi myös paikkakunnan kulttuurielämää. Tunnetuin esimerkki tästä on 27 vuotta vapaa-aikaansa Laitikkalassa viettänyt Seppo Hovi.
Musiikkineuvos liittyi heti Ilmoilanselän rannalle asetuttuaan mökkikylänsä maa- ja kotitalousseuraan. Vuosien varrella Hovi on täyttänyt seudun juhlatalot lukemattomia kertoja. Usein rinnalla on ollut mökkipaikkakunnan taiteilijakumppani ja ystävä Aimo Kokkola. Sunnuntaina 8. syyskuuta kaksikko johdattelee Junnu Vainion ja Reino Helismaan maailmaan, kun Rönnvikin viinitilalla vietetään Lukutaidon vuoden huipentumiin kuuluvia Kirjafestareita.
Seppo Hovi on ollut esiintyjä lapsesta alkaen. Jo kansakouluikäisenä hän lausui radiossa runoja ja toimi kuunnelmien lapsiäänenä. Eetteristä tie vei luontevasti näköradion puolelle. Televisio-ohjelmat Laulunlyömät, Tenavatähdet, Karuselli, Seppo Hovin seurassa ja BumtsiBum tekivät Hovista koko kansan tunteman viihdyttäjän.
Hovi opiskeli pianonsoittoa Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla ja Sibelius-Akatemiassa. Pianon rinnalle tuli haitari, ja viihdemusiikki vei voiton klassisesta. Dannyn ja Kirkan kosketinsoittajana muusikko pääsi kokemaan Suomen ensimmäisten nuorisoidoleiden nostattamaa hysteriaa.
Lukuisten legendojen kanssa loppuunmyytyjä saleja kiertänyt 73-vuotias Hovi toimii edelleen jazzpianistina, oopperalaulajien säestäjänä, kapellimestarina ja juontajana.
Kirjavinkkariksi Seppo Hovin haastoi Birgitta Ohtonen.
Aapiskukko kertoo kulttuuripitäjästä
Olen Seppo Hovi, muusikko, ohjelmien suunnittelija ja vähän toimittajakin. Ja asun Laitikkalassa viitisen kuukautta vuodesta. Viimeistään keskiviikkoisten torikahvien myötä olen todennut, kuinka sosiaalinen ja vilkas on sydänhämäläinen porukka täynnä tietoa ja valmiutta mielenkiintoiseen jutusteluun.
Kun taas tänä kesänä vedin aapiskukkoviirin mökin salkoon, olin tavallista ylpeämpi tiedostaessani kuinka merkittävä symboli tuo kukko onkaan. Se kertoo paikkakunnan asukkaiden sivistyshistoriasta, jonka perustana on ollut poikkeuksellisen suuri lukutaitoisten määrä jo kolmesataa vuotta sitten. Tänä lukutaidon juhlavuonna näyttäytyy Pälkäne luontonsa ohella myös kulttuurisesti entistä kauniimpana.
Medelplan-vuoden kirjavinkkaajien ketju on yksi juhlavuoden suunnittelijoiden monista hienoista ja tärkeistä ajatuksista. Viestikapulan minulle ojensi lehtori Birgitta Ohtonen, matemaatikko, humanisti ja kulttuuri-ihminen.
Luen työn puolesta aika paljon; elämäkertoja, poliittista ja yrityshistoriaa ja tietysti kirjoja musiikista ja viihteestä. Ja aina odottaa yöpöydällä dekkari, usein kotimainen, Remes, Soininvaara, Sipilä, Lehtolainen, pinossa Paul Tiililän esikoisjännäri.
Helsingin, musiikin ja valtiomiehen vaiheita
Kjell Westö: Leijat Helsingin yllä
Kirja kuvailee nuoruuteni Stadia, ikäännyn itse tarinan edetessä. Tuttuja paikkoja, tuttuja tyyppejä. Tosin noihin ruotsinkielisiin perheisiin en juuri syvemmin tutustunut mutta persoonat tunnistan: hieman itseäni nuoremmat 70-luvun asfalttiritarit öisten katulamppujen varjoissa lempeässä syysillassa. Dynaamiset veijarit, varsin kekseliäätkin, puuhissaan lapsuuden lipuessa kohti nuoruutta ja orastavaa aikuisuutta. On autoja, on rahaakin, ja draamaa.
Pitää tuosta porukasta tai ei, niin kaipaamaan heitä jää. Jokaista.
Jake Nyman: Tähtisumua
Laitikkalan kirjateltassakin vieraillut tutkiva toimittaja Jake Nyman on siirtänyt mainiolla tavalla radio-ohjelmansa ytimen kirjalliseen muotoon. Melodian kulta-aika populaarimusiikissa näyttäytyy rikkaana, kun Nyman tarinoi mielenkiintoisesti ikivihreistä sävellyksistä sekä niiden tekijöistä. Ja tutustuttuaan sävelmän taustaan on herkullista kaivaa esiin siitä erilaisia levytyksiä vaikkapa Spotifysta tai YouTubesta. Kuuntelukokemus saa uusia kerroksia.
Tähtisumua on ikivihreiden levysävelmien tietosanakirja mutta myös viihteellinen tarinakokoelma, tietoa ja tunnetta.
Lasse Lehtinen: Minä ja Kekkonen
Menneen tutkiminen ja kertaaminen on tärkeää. Mennään kuin selkä edellä junassa. Maisema häipyy, uutta tulee tilalle. Katse taaksepäin auttaa ymmärtämään olevaa, tulevaakin mahdollisesti.
Jokainen sukupolvi ottaa menneeseen kantaa useammin kuin kerran. Kirjassa suuren ikäluokan edustaja, tohtoritason historioitsija ja poliitikko Lasse Lehtinen tekee sen kohtuullisen provosoivasti mutta maltillisesti. Kekkonen saa kyytiä mutta ei ole ainoa.
Otsikon Minä antaa luvan subjektiivisten väittämien esittämiseen. Mutta johtopäätökset ja väittämät Lehtinen perustelee ansiokkaasti. Ja kirjoittaa hyvin. Onhan hän kirjailijakin.
Historiaa voi ja tulee päivittää päivittäin. Ja historiasta löytyy loputtomasti uutta.
