Pälkäneen kulttuurisuunnittelija, kirjailija Marketta Pyysalo on julkaissut helmikuussa ensimmäisen romaaninsa. Kehrääjä (Teos 2021) on Pyysalon mukaan ”ensyklopedinen monologi ihmisestä, jonka elämänjärkytys saa liikkeelle”.
Ihmiselle on Pyysalon mukaan korostuneen lajityypillistä spekuloida näkemäänsä. Teoksen päähenkilö on eksynyt merkitysten maailmaan: hän yrittää keriä, kehrätä, maailmasta esiin merkityksiä ja vastauksia.
”Kehrääjän” päähenkilö herää unesta, kun elämän mannerlaatat alkavat liikkua – kun elämässä tapahtuu suuri mullistus. Ero on pakottava liikkeelle paneva voima, mutta puhdas erokirja Kehrääjä ei ole.
– Tässä teoksessa on oikeastaan kaksi tasoa. Vaikka Kehrääjä on toki erokirja, siinä on kyse myös itsensä hylkäämisestä. Tämä on yleisinhimillinen aihe – itsensä voi hylätä monella tavalla, esimerkiksi uppoamalla parisuhteeseen, perhe-elämään tai työhön. Silloin hylkää jotain itselle olennaista ja tärkeää. Ero on se voima, joka laittaa liikkeelle muutoksen päähenkilön itsessä.
– Kehrääjä on lintu, jolla on valtava kyky sulautua luontoon. Tämä lintu tulee esiin vasta kun se säikäytetään, pakotettuna. Tästä alkaa päähenkilöni selviytymistyö ja itsensä esiin kaivamisen prosessi: puutarhatyö.
Teoksessa ollaan ihmisyyden peruskysymysten äärellä: mikä ihminen on? Mikä on ihmiselle lajityypillistä? Kirjailijan mukaan luonnontieteellinen näkökulma ihmisyyteen korostuu nykykeskustelussa, mutta juuri ne ominaisuutemme, jotka eivät ole excelöitävissä ja laitettavissa tilastoihin, tekevät meistä ihmisiä.
Minkälainen prosessi on romaanin kirjoittaminen?
– Teos on sen eteen tehdyn taustatyön määrään nähden hyvin tiivistä tekstiä: ehkä jopa aforistista. Luin teoksen pohjaksi paljon kaikkea ristiin: kasvioppia, filosofiaa, kulttuurihistoriaa ja kirjallisuutta. Kaunokirjallisuushan on mitä parhain taidemuoto ihmisen ymmärtämiseen.
– Kirjan päähenkilö pyrkii ymmärtämään itseään reflektoimalla tunteitaan ympäröivään todellisuuteen. Omasta minuudesta käsin hän hakee vastauksia itsensä ulkopuolelta.
Pyysalo kertoo aina kokeneensa itsensä kirjoittajaksi.
– Kirjoittaminen on aina ollut minulle tapa ymmärtää, miten ajattelen ja miellän maailman. Kirjoittamisen kautta pystyn selvittämään itseänikin ja tutkimaan ympäröivää maailmaa. Kirjoittaminen on luotettava ystävä.
– Lähdin kirjoittamaan romaania myös siksi, että romaanin kirjoittamisessa kirjoittavasta minästä tulee eri tavalla todellinen. Tässä on kyse toiseen tapaan, toiselle alueelle siirtymisestä. Olen kirjoittanut neljä lastenkirjaa – romaanien kirjoittaminen ei tarkoita, että lastenkirjat jäisivät taakse, vaan että haluan niiden lisäksi kirjoittaa myös muuta.
Pyysalo kertoo ajatuksen uudesta kaunokirjallisesta teoksesta olevan jo kehkeytymässä.
– Kyllä minulla on jo rukissa uusi pyörä pyörimässä. Jatkan mielelläni myös lastenkirjojen parissa.
Mitkä ovat kirjailijan tunnelmat teoksen julkaisun jälkeen?
– Kehrääjä on nyt päästetty lentoon. Se ei ole enää omissa käsissäni. Se voi kehrätä ja tehdä kieppejä minusta riippumatta. Teosta luetaan aina itsestä käsin: se on hyvin kiinnostavaa. Kirja jatkaa eloaan aivan eri tavalla eri lukijoiden tulkinnoissa.
– Kirjahan ei ole koskaan täysin oma: se on yhteistyötä jo alkutekijöiltään. Mielestäni esimerkiksi kansisuunnittelijani Sanna-Reeta Meilahti on onnistunut erittäin hyvin. Hänen tekemänsä kaunis kansi ei paljasta kirjasta liikaa, mutta silti avaa sitä lisää.
Kirjalla on ollut jo hyvä vastaanotto.
– Olen iloinen, että kirjasta on jo tullut hyvää palautetta. Kirjathan kirjoitetaan toisille ihmisille vastaanotettavaksi.
Mitä kuuluu vuonna 2020 ilmestyneelle Mitenniinmukakirjalle?
Mitenniinmukakirjassa avataan filosofiaa superfilosofeille – lapsille.
– Alkuun jännitin tämän teoksen aiheen vaikeutta. Teokselle kuuluu kuitenkin hyvää – saamani palautteen mukaan on tärkeää, että lapsille tehtiin kirja ajattelemisesta ja etsimisestä.
– Lapsen ymmärrystä ei koskaan kannata aliarvioida. Lapset ovat todellisia superfilosofeja kysymysten määrässään. Heidän kanssaan vain täytyy puhua samaa kieltä. Samassa maailmassa me elämme kaikki.
– Lapset esittävät paljon ihan elämän peruskysymyksiä. Aikuisuuden maailmassa tämä tuppaa unohtumaan. Keskitymme päivänpolttaviin juttuihin, horisontaaliseen tasoon. Eikä siinäkään ole mitään väärää, kunhan peruskysymykset eivät unohtuisi. Niillä soisi olevan elämässä enemmän tilaa.
– ”Kehrääjässä” ja ”Mitenniinmukakirjassa” on itse asiassa paljon samaa. Kummassakin teoksessa ollaan elämän ydinkysymysten äärellä.
Mitkä ovat Pälkäneen kevään ja kesän kulttuuripuolen näkymät?
– Konkreettisesti kaikki on koronan vuoksi kevään ja kesän suhteen vielä todella auki, mutta samassa veneessähän tässä ollaan. Olemme kaikki sidottuja tähän kruunupäähän, joka tuli hallitsemaan meitä vasten tahtoamme.
– Kesä on Pälkäneellä yleensä tapahtumien aikaa: kylissä tapahtuu paljon, eri toimijoilla on valtavasti toimintaa. Kyllähän se huolestuttaa, mitä kulttuuritapahtumia pystymme järjestämään, vai pystymmekö mitään. Avoimet kirjahyllyt toteutetaan verkossa kuten viime vuonnakin. Teatterifestarit ovat näillä näkymin tulossa viidenkymmenen osallistujan rajoituksella, jos tilanne niin sallii.
– Maaseudulla on onneksi turvallisempaa kohdata kuin kaupungissa. Ehkä tuleva kesä antaa hieman armoa ja tilaa toimia.
