– Otan kameran aina mukaan, kun lähden luontoon, vaikka monesti palaan ottamatta yhtäkään kuvaa. Mutta se on varma, että jos joskus jättäisikin kameran kotiin, niin vastaan tulisi jotain mielenkiintoista, Tuomo Kuitunen nauraa.
Kamera pistää katsomaan luontoa eri tavalla, vaikka lenkkeilisi tutuissa maisemissa koiran kanssa. Kuitusen Instagram -tilin tuorein otos on siitä hyvä esimerkki. Harva olisi huomannut upeita kastepisaroita alle sentin kokoisen kukan terälehdillä. Mutta Kuitunen osasi polvistua näyn äärelle ja ikuistaa upean luontohetken makro-objektiivillaan.
Kameran kanssa luonnossa liikkuva Kuitunen kokosi kesän ajaksi 25 kukista ottamaansa ”muotokuvaa” Pytingin kahvilan seinille Luopioisiin. Alun perin ajatuksissa ei ollut varsinainen valokuvanäyttely.
– Kyselin keväällä kahvilan väeltä, onko tyhjänä tilaa, johon sopisi kuvia. Ajatuksena oli tuoda somistetta seinille. Mutta kun kuulin, ettei näyttelyitä ole tulossa, niin tein oikein näyttelyesitteenkin, Kuitunen kertoo.
Kuvien kukkaloisto on saanut kahvilakävijät ihastelemaan niiden kauneutta ja monimuotoisuutta. Muutama kuva on myös myyty.
Kuvien kukat löytyvät läheltä
– Olen aina ihaillut muotokuvamaalareita. Heidän ansiostaan vuosisatojen takaisista ihmisistä on säilynyt kuvia. Itse en osaa piirtää, mutta rupesin ajattelemaan, että miksi en koettaisi tuoda samalla tavalla kasvien piirteitä esiin, Tuomo Kuitunen kertoo.
Ihmisen muotokuvan tapaan myöskään kukan muotokuva ei kerro mitään ympäristöstä. Kuitunen on rajannut kuvaan ainoastaan kasvin kauneimman osan, jota ihminen ihailee. Yleensä luontoharrastaja kuvaa koko kasvin lehtineen ja varsineen, jotta laji olisi tunnistettavissa. Silloin kuvista ilmenee paremmin myös kasvin koko.
Pytingin seinillä kaikki muotokuvat ovat samassa koossa, vaikka luonnossa kukat ovat hyvin erikokoisia. Kuvat on rajattu neliöiksi. Kuitunen on tykästynyt tähän muotoon Luopioisten kasvistoa nettiin tehdessään.
Näyttelyesitteessä Kuitunen kertoo tarkasti kuvausajasta ja kasvupaikasta. Tämä tuo kasvit entistä lähemmäs luopioislaista kävijää.
– Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat tavallisia Luopioisissa kasvavia kukkia, joita voi löytää lähiluonnosta. Ainoa uhanalainen laji on hirvenkello, joka on löydetty vain yhdeltä paikalta Luopioisista, Tuomo Kuitunen kertoo.
Luopioisten kasvisto kartoitettu
Jyväskylässä asustavat Tuomo ja Marja-Liisa Kuitunen viettävät suuren osan vuodestaan Padankoskella. Tuomo Kuitusen luontoharrastus on keskittynyt kesäpaikkakunnalle.
Käytännössä kaikki Pytingin seiniä koristavat kuvat on otettu Luopioisten kasvien kartoitusreissuilla. 30-vuotinen jättiurakka alkaa olla loppusuoralla, sillä Kuitunen sai elokuun alussa kartoitettua viimeisetkin neliökilometrin ruudut Aitoon suunnalta. Nyt hän on kiertänyt kaikki 450 Luopioisten ruutua ja listannut niiltä löytyvät kasvit.
Kuitunen uskoo, että kartat saadaan päivitettyä ensi kevääseen mennessä.
– Lähetän loput tiedot Helsinkiin kasvimuseolle, jossa ne siirretään tietokantaan ja kartat kootaan uudelleen.
Aineisto löytyy netistä, mutta Kuitusen ajatuksena on koota kaikki vielä helposti tulostettavaan PDF-muotoon, jotta kasvio säilyisi myös jälkipolville.
Luopioisten luontoa maailman kartalle
Tuomo Kuitunen on luontoharrastuksellaan vienyt Luopioista maailman kartalle. Kasviston aineistosta on tehty muutama gradu ja yksi väitöskirjakin. Kasvistoa on esitelty muun muassa kansainvälisessä seminaarissa Meksikossa.
Monen muunkin kunnan kasvisto on selvitetty ruutu kerrallaan, mutta Luopioisten nettikasvisto on ainoa laatuaan.
Jättiurakka sai alkunsa 1980-luvun alussa, kun luokanopettaja kaipasi vanhan maatalon ylläpidon ja korjailun oheen muutakin loma-askaretta. Luontoa harrastanut Kuitunen hyödynsi opettajan pitkän kesäloman, jolloin kasvit ovat parhaimmillaan. Valtaosan ruuduista hän kiersi heinäkuussa, jolloin sekä kevään että syksyn kasvit ovat nähtävissä ja tunnistettavissa.
Mies on täydentänyt havaintojaan keväisin ja syksyn melontaretkillä, sillä muun muassa vesikasvit ovat vasta loppukesästä parhaimmillaan.
Tältä vuodelta monet kasvit ovat jo vaipumassa syyslepoon.
– Luonto heräsi keväällä pari viikkoa etuajassa. Vaikka kesä oli sateinen, kasvit ovat edelleen aikaisessa. Esimerkiksi puolukka alkaa olla jo parhaimmillaan, vaikka normaalisti sitä pääsee poimimaan vasta syyskuun puolella, Tuomo Kuitunen sanoo
Luonto muuttunut 30 vuodessa
Luopioisten kasvisto sai alkunsa opettajan loma-askareena, sen nettiversio puolestaan on ollut Kuitusen eläkepuuha.
– Kirjoitin viimeisinä työvuosinani nuorten romaanin, ja ajattelin, että saisin kirjoittamisesta hommaa eläkevuosiksi. Kirjoja ehti tulla kolme, kunnes kustantaja ei ollutkaan innostunut julkaisemaan seuraavia teoksia. Ajattelin, että en minä viitsi turhaa työtä tehdä, ja keskityin nettikirjoittamiseen.
Luopioisten kukkakasvit ilmestyivät nettiin (www.luopioistenkasvisto.fi) vuonna 2010. Sen jälkeen kasvisto on täydentynyt vähitellen. Kuitusella on jo tiedot kaikkien 450 neliökilometrin kasveista. Kaikista Kuitusen tapaamista kasveista löytyy myös kuva.
Kahdeksan vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Kuitunen tietää, että urakan voisi oikeastaan aloittaa jo alusta.
– Luonto on muuttunut valtavasti 30 vuodessa.
Kuitunen kertoo kartoittaneensa vahingossa uudelleen yhden 30 vuotta sitten tehdyn ruudun. 1980-luvulla metsäruudulla oli vielä yksi talo, joka on vuosikymmenten aikana jäänyt autioksi. Siksi pihapiirin kasvit ovat kadonneet. Toisaalta tilalle on kulkeutunut metsäkoneiden ja liikenteen mukana uusia kasveja, kun metsään on rakennettu metsäautotie.
– Noin 15 prosenttia kasveista oli uusia ja samanlainen määrä oli hävinnyt. Mutta 30 vuotta on sittenkin aika lyhyt aika luonnossa. Se antaisi jo mielenkiintoista tietoa luonnon muutoksesta, jos kartoitus tehtäisiin uudelleen sadan vuoden päästä.
Sammaleiden kimppuun
Viime vuosina Kuitunen on kartoittanut 10–15 neliökilometrin kokoista ruutua kesässä. Yhdessä ruudussa kuluu kolmesta viiteen tuntia ja kertyy 5–6 kilometriä kävelyä.
– En yritäkään koluta koko ruutua läpi, vaan tutkin ensin kartalta, millaisia kasvupaikkoja alueella on. Siinä säästää paljon aikaa, kun katsoo, missä kannattaa käydä. Ei samanlaisia ojanvarsia ole järkeä kiertää, sillä samanlaisissa kasvupaikoissa kasvaa samat kasvit.
Yhdeltä ruudulta löytyy 200–300 lajia. Määrä on sen verran iso, että keskittyminen herpaantuu, jos päivän aikana yrittää ahnehtia useampia ruutuja.
– Kotona havaintojaan purkaessa huomaa, että listasta puuttuu ihan tavallisia lajeja. Siinä menee sekaisin, kun alkaa miettiä, että missä ruudussa ja missä kohdassa minä niitä näinkään.
Vaikka kasvisto alkaa olla valmis, Kuitunen ei aio jäädä toimettomaksi.
– Aloitin muutama vuosi sitten sammalharrastuksen.
Kuitunen suhtautuu uuteen aluevaltaukseen samalla perusteellisuudella kuin aiempiinkin.
– Luopioisissa kasvaa 350–400 eri sammallajia. Olen ajatellut, että voisin helpottaa kartoitusta vähentämällä ruutujen määrää.
Hän on suunnitellut kartoittavansa sammalet viiden neliökilometrin ruutuina.
Sammalet ovat vielä kukkakasveja tarkempia kasvupaikkojensa suhteen. Harvinaisimpia sammaleita saattaa kasvaa vain kämmenen kokoisella alueella, joten kartoittajan pitää tietää mistä niitä etsii.
– Pienimpiä sammallajeja ei pysty määrittämään paljain silmin, vaan vasta mikroskoopin kanssa kotona, Kuitunen kertoo.
