Kansan Raamattuseuran Sanan Suvipäivät 2016 järjestettiin Kangasalla teemalla ”Nosta katseesi”. Jo tapahtuman nimi kehottaa huomaamaan apua tarvitsevat. Viime vuonna avuntarvitsijoita tuli Suomeen kymmeniä tuhansia. Sanan Suvipäivät tarttuivat tähän ajankohtaiseen teemaan: SanaForumin viime perjantaisessa paneelikeskustelussa ”Paossa ja turvassa –näkökulmia maahanmuuttoon” ruodittiin pakolaiskriisin keskeisiä kysymyksiä.
Keskustelussa mukana olivat sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg, Lähi-idän uskonnollisia kriisejä tunteva teologian tohtori Eero Junkkaala ja Tornion kirkkoherra Martti Puontila. Lisäksi puheenvuoron esittivät Irakin pakolainen Haydar Allehif ja avustustyöntekijä Aimo Salo. Keskustelua johtivat Sanalehden päätoimittaja Heli Karhumäki ja Kansan Raamattuseuran varatoiminnanjohtaja Kalle Virta.
Keskustelutilaisuus aloitettiin sisäministeriön kansliapäällikön Päivi Nergin puheenvuorolla. Nergin mukaan suomalainen yhteiskunta on vastannut pakolaiskriisiin kiitettävällä tavalla.
– Voidaan olla älyttömän ylpeitä suomalaisten toiminnasta, huikea suoritus koko suomalaiselta yhteiskunnalta. Suomi on ainoa maa koko Euroopassa, jossa on onnistuttu näin hyvin. Missään muussa Euroopan maassa kuin Suomessa ei ole onnistuttu rekisteröimään jokaista turvapaikanhakijaa. Suomalaisilla viranomaisilla on ollut kyky toimia ympärivuorokautisesti.
Pakolaiskriisiin vastaaminen ei ole sujunut kuitenkaan täysin ongelmitta. Osan kriisin yllätyksistä ja haasteista ovat tarjonneet myös itse suomalaiset, äärimmäisyyksien kasvaminen suomalaisessa yhteiskunnassa yllätti monet.
– Yhtäkkiä kuin karhu olisi herännyt. Se todellakin yllätti, ja se on myös tuntunut henkisesti raskaalta. Rajat kiinni -liike laittoi miettimään, onko meidän mahdollista suoriutua tästä. Sitten tajuttiin, että yli 5 miljoonan kansalaisen hyvinvointiyhteiskunta pystyy huolehtimaan 32 000 pakolaisesta. Enemmänkin on siitä kyse, että halutaanko. Taloudellinen tilanne kyllä kestää.
Päivi Nerg painottaa sitä, että viranomaiset eivät ole sinisilmäisiä tehdessään päätöksiä. Hänen mukaansa ollaan hyvin tietoisia siitä, että 32 000 pakolaisen joukosta löytyy se 5 prosentin ryhmä, joka yrittää käyttää tilannetta hyväkseen, mutta tämä prosentuaalinen ihmisjoukko löytyy kaikista muistakin ihmisryhmistä. Oleellista Nergin mukaan on kuitenkin se, että tämä ikävä tosiasia on tiedostettu ja se on tuotu avoimesti esille.
Tunnelmia Torniosta ja Kangasalan Kaivannosta
Yksittäisistä paikkakunnista Tornio oli Suomessa se, joka sai todella tuntea pakolaiskriisin. Ruuhkaisimpina aikoina ornioon saapui 400-500 pakolaista päivässä. Paneelikeskustelussa tilannetta kuvailemassa oli Tornion kirkkoherra Martti Puontila.
– Minulle soitettiin matkahuollosta, että kohta sinne on tulossa bussilasteittain väkeä. Pian kaikki aulat olivatkin täynnä ihmisiä. Meni kyllä muutama viikko herätä tilanteeseen. Hyväntekijä Erkki Hursti keräsi 80 000 leipää tarjolle Tornioon.
Kangasalan Kaivannon vastaanottokeskuksen arjesta oli puolestaan kutsuttu kertomaan avustustyöntekijä Aimo Salo ja Irakista paennut Haydar Allehif. Heidän puheenvuoronsa aloitettiin katsomalla Allehifin tekemä liikuttava video Kaivannon vastaanottokeskuksen viimeisestä viikosta. Bussit odottavat lähteviä pakolaisia, ihmiset hyvästelevät toisiaan; on aika jälleen jatkaa matkaa.
Videon katsomisen jälkeen avustustyöntekijä Aimo Salo kuvaili vastaanottokeskuksen sulkemisen nostattamia tunteita.
– Haydarin videosta näki, että Kaivannon vastaanottokeskuksen lakkauttaminen oli todella ikävä tapahtuma. Olin viikon ajan hyvästelemässä ystäviä. Kaivanto oli hyvä paikka vastaanottokeskukselle, kaunis ja idyllinen, verrattuna esimerkiksi Helsingin asfalttikatuihin.
Irakilaisen Haydar Allehifin kotouttaminen oli ainakin päässyt hyvään alkuun Kaivannossa. Hän ehti viettää Kaivannon vastaanottokeskuksessa noin puoli vuotta. Tässä ajassa hän oppi suomen kielen perusteet. Niinpä hän kuvaili sujuvalla suomen kielellä yleisölle matkaansa Suomeen ja Kangasalan Kaivantoon.
– Minulla oli pitkä matka Irakista. Tulin Irakista lentokoneella Turkkiin, asuin siellä kaksi kuukautta. Sitten tulin Kreikkaan laivalla, bussilla Makedoniaan ja Serbiaan. Se päivä oli hyvin pitkä. Serbiassa oli todella vaikeaa. Sitten Itävaltaan junalla, Saksaan ja laivalla Ruotsiin.
Ruotsin kautta Allehif viimein saapunut Suomeen. Nyt Haydar Allehif on epätietoinen tulevaisuudestaan.
– Olin viime maanantaina haastattelussa Helsingissä. En tiedä vielä mitä tapahtuu.
Allehif kertoo muun perheen olevan edelleen Irakissa, ja että heidän tilanteensa on siellä hyvin vaikea. Tilaisuuden lopussa Teologian tohtori Eero Junkkaalla esittää vielä toivomuksensa, että Suomen hallitus muuttaisi perheenyhdistämispolitiikkaansa. Samoilla linjoilla on myös sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg.
– Meidän kannattaa yhdistää perheitä, jotka saavat turvapaikan. Perhe on se ydin, jonka keskellä ihminen kotoutuu parhaiten ja tulee osaksi yhteiskuntaa. Perheen eteen on valmis yrittämään ja tekemään työtä.
Jotkut motivaattorit eivät vain petä missään päin maailmaa.
