Perheeni asuu isommassa kaupungissa, jossa on pysäköintialueita, joiden pysäköintiä valvoo yksityinen pysäköinninvalvonta.
Tyttäreni oli mopoauton kanssa liikenteessä ja hän oli pysäköinyt tällaiselle alueelle. Tyttäreni kertoi, että hän ei ollut huomannut kylttiä, jonka mukaan pysäköinnistä oli maksettava pysäköintimaksu. Hän oli saanut pysäköinnistään sakon. Tiedustelenkin nyt, onko tyttäreni maksettava kyseinen pysäköintivirhemaksu. Mihin pysäköintivalvonnan oikeus sakottaa tytärtäni perustuu?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei ole säädetty lakia. Laki oli vuosia sitten valmistelussa, mutta lakiesitys kariutui, koska katsottiin, että yksityiselle yhtiölle ei voitu antaa oikeuttaa määrätä sakkorangaistuksia.
Korkein oikeus on kuitenkin vuonna 2012 antanut ennakkoratkaisun (KKO:2010:23), josta ilmenee selkeästi perusteet yksityisen pysäköintiyhtiön oikeudelle antaa virheellisestä pysäköinnistä maksuvelvoite.
Tieliikennelain 2 § 2 momentin mukaan pysäköinti yksityisellä alueella ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset on ilmaistava selkeästi havaittavalla tavalla.
Kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus määrätä omistamansa tai hallitsemansa kiinteistön käytöstä, jollei laissa ole nimenomaisesti sitä kielletty. Tieliikennelaki ei estä kiinteistön omistajaa tai haltijaa tekemästä sopimusta siitä, että hänen omistamallaan alueella saa pysäköidä tietyin ehdoin. Omistajalla on oikeus määritellä millä ehdoilla sen hallitsemalle alueelle saa pysäköidä ja mitä sopimuksen ehtojen rikkomisesta voi seurata.
Jos autoilija pysäköi autonsa vastoin tehtyä sopimusta, hän syyllistyy sopimusrikkomukseen. Tämän rikkomuksen perusteella peritty valvonta maksu ei ole luonteeltaan julkisen vallankäytön perusteella määrätty sakko. Kysymyksessä on sopimusrikkomuksen vuoksi perittävä valvontamaksu.
Yksityisen pysäköintiyhtiön oikeus määrätä maksu virheellisestä pysäköinnistä perustuu siis autoilijan ja kiinteistön omistajan väliseen sopimukseen pysäköinnistä kiinteistön omistajan omistamalla kiinteistöllä.
Jotta sopimus kiinteistön omistajan ja autoilijan välillä syntyisi, tulee pysäköinnin ehdoista ja seuraamuksista ilmoittaa selvästi havaittavalla tavalla. Tämä tapahtuu esimerkiksi sisäänmenoreitille asennettavalla opastetaululla. Opastetaulussa tulee selkeästi ilmaista, että pysäköinti ilman pysäköintimaksun suorittamista on kielletty sekä seuraamukset virheellisestä pysäköinnistä.
Auton omistajan on katsottu hyväksyvän nämä ehdot, jos hän jättää autonsa kiinteistönomistajan omistamalle kiinteistölle. Mikäli pysäköinnin ehdoista on ilmoitettu selvästi havaittavalla tavalla, autoilijalla ei ole myöhemmin pätevää perustetta esittää, ettei ole voinut tietää pysäköinnin ehdoista ja edellytyksistä. Huolellisen autoilijan on kuluttajavalituslautakunnan antaman ratkaisun mukaan käveltävä taululle tarkastamaan mitä ehdoissa on määrätty.
Tässä tyttäresi tapauksessa kiinteistön omistajan ja tyttäresi välillä on syntynyt sopimus auton pysäköinnin ehdoista, mikäli pysäköintialueella on riittävän selvästi ilmaistu pysäköinnin ehdot. Oikeus määrätä maksuvelvoite virheellisestä pysäköinnistä on myös syntynyt.
Kerroit, että tyttäresi on jättänyt mopoautonsa pysäköintialueelle. Tämä herättää kysymyksen, onko tyttäresi ollut alaikäinen tapahtuman ajankohtana. Mikäli tyttäresi on ollut alaikäinen, on asiaa tarkasteltava siltä kannalta, voiko alaikäinen tehdä sopimuksia, joihin liittyy vahingonkorvausvastuu sopimusrikkomuksesta.
Holhoustoimilaista annetun lain mukaan alaikäinen voi tehdä oikeustoimia, jotka ovat olosuhteisiin nähden tavanomaisia ja merkitykseltään vähäisiä. Lain mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen vajaavaltaisella ei ollut oikeutta, ei sido häntä, jollei hänen edunvalvojansa ole antanut siihen suostumustaan.
Kun arvioidaan sitä, onko sopimus ja sen seuraamukset olleet merkitykseltään vähäisiä, on otettava huomioon alaikäisen ikä ja sopimuksen luonne. Sopimus on luonteeltaan tavanomainen, jos samanikäiset lapset yleensä tekevät vastaavia oikeustoimia. Jos alaikäinen tekee oikeustoimen, joka ei ole luonteeltaan tavanomainen, vastuu sopimuksen pätemättömyydestä on sopimuksen toisella osapuolella.
Tällaisen pysäköintiä koskevan sopimuksen tekeminen alaikäisen kanssa saattaisi olla luonteeltaan tavanomaisesta poikkeava. Tätä näkemystä puoltaa sekin, että mahdollinen sopimuksen perustuva virhemaksu jää velaksi ja alaikäinen ei voi ottaa velkaa. Tällöin sopimus ei ole tullut alaikäistä sitovaksi.
Tästä asiasta kannattaisi hankkia kuluttajariitalautakunnan ratkaisu oikeuskäytännön saamiseksi. Kuluttajariitalautakunta antaa suosituksen tulkinnasta sen osalta, onko tämä oikeustoimi ollut merkitykseltään tavanomainen ja vähäinen vaiko liian merkittävä alaikäisen tehtäväksi.
