Risteys

Kirjoittaja on Pälkäneen yhteiskoulun yhdeksäsluokkalainen.

Tie halkeaa yllättäen moniin eri suuntiin kuin joki pieniksi puroiksi, jotka kuljettavat aina vain kauemmaksi tutusta ja turvallisesta. Minne kääntyisin? Minkä reitin valitsisin?

On hämärää, sumu tanssii ympärilläni kuin kysymykset mielessäni. Minun on jatkettava matkaa, sen minä tiedän. Paikalleen en voi jäädä, mutta en uskalla astua ensimmäistä askelta.

 

Kylmän kostea maa hyytää paljaita jalkojani kärsimättömänä, vaatien minua päättämään. Tuulen hento kuiskaus kutsuu minua jatkamaan matkaa, mutta minä vain tuijotan kuumeisesti vaihtoehtojani. Sumun takia en näe tarkasti, mihin tiet vievät. Uskon, että otettuani ensiaskeleen, en voi enää pysähtyä ja kääntyä takaisin.

Jotkut tiet ovat minulta suljettuja, jotkut liian vaikeita kulkea. Olen haavoittuvainen ja hento, raivokas myrskytuuli voisi puhaltaa minut olemattomiin, varastaa tulevaisuuteni ja jättää minut ojanpohjalle.

Pulssini kiihtyy. Nyt alkaa olla jo kiire, minun on tehtävä valintani. Sumu piilottaa maailman katseiltani, sulkee suojaansa vaarat, joihin voin kompastua. Kylmät väreet vyöryvät aaltojen lailla selkääni pitkin, kädet hikoavat, hengitys kiihtyy.

 

Otan epävarman askeleen, tunnen jokaisen terävän hiekansirun jalkojeni alla, sileiksi kuluneet kivet painautuvat varpaitani vasten.

Tie on revitty kahdeksi, joista kumpikin kiskoo minua puoleensa, mutta en tiedä mitä ne tuovat tullessaan. Entä jos valitsen väärin? Entä jos tie onkin pelkkää ylämäkeä, täynnä rikottuja unelmia, jotka repivät askeleitani lasinsirujen lailla, entä jos tie päättyykin umpikujaan ja jättää  minut yksin?

 

Minä, joka en ikäni puolesta edes saisi pitää tähtisädetikkua kädessäni, joudun päättämään tulevaisuudestani nyt. Kohennan ryhtiäni ja  kuivaan kyyneleeni.

Vedän syvään henkeä, yritän punoa itseluottamuksestani haarniskan ja astun haparoivan askeleen kohti sumua. Sitten toisen ja lopulta kolmannen.  Sumu hyväilee kiusoitellen kasvojani ja teen valintani.

Lähden kulkemaan ja vauhtini alkaa jälleen kiihtyä. Sumu alkaa hälvetä, aurinko raottaa ujosti pilviverhoaan. Huokaisen helpotuksesta. Valitsin oikein.