Aino Fabrin ja Sanni Kotilahden Katoaako kauneus? -taidenäyttely Kangasalan pääkirjaston Taidetila Terrassa herättää katsojassa paljon ajatuksia.
– Hienoa, että sosionomiopiskelijat saivat idean. Kiva, kun nuoret tekevät tällaisen näyttelyn, Maija Vahvelainen sanoo.
Näyttely koostuu tauluista, joissa on valokuva ihmisestä tai ihmisistä nyt ja vuosikymmeniä sitten.
– Nykyään ajatellaan kauneudesta aika pinnallisesti. Kauneutta on monenlaista. Jotkut puhuvat rumuuden kauneudesta, Vahvelainen sanoo.
Tauluissa on myös sitaatteja siitä, mitä valokuvattavat ajattelevat kauneudesta ja ikääntymisestä. Niissä lukee muun muassa ”jos ulkonäön ottaa ongelmaksi, niin sitten se on aina ongelma”, ”mää oon mää, ja mulla on lupa olla tällanen” ja ”vanhuuskin tuo lisää kauneutta”.
Sukupolvien erot
– Ikäni olen tehnyt vanhustyötä. Arvostan suuresti, että joku tekee tällaista, Mirja Marttinen sanoo.
Hänen kokemuksensa mukaan ihmiset yleensä soputuvat ulkonäkönsä muutoksiin ja hyväksyvät itsensä.
– Tuon ikäpolven ihmisillä oli asenne, että eteenpäin mennään. Ei jäädä junnaamaan. On haikea olo, että sellaista sukupolvea ei enää tule. Nykyään ihmiset elävät niin toisin. Ihannoivat nuoruutta ja yrittävät peittää ikääntymisen kaikin keinoin, Marttinen sanoi.
Hänen lempitaulussaan kuvattavan tyyli ja asenne ovat säilyneet samana läpi vuosikymmenten.
– Monet mummoutuvat jo 60–vuotiaina. Tätä rouvaa en sanoisi mummoksi. Nyt kun itse vanhenee, tuntuu, että ikätoverit vanhenevat. Itsestä ei tunnu, että vanhenee, Marttinen sanoi.
