Pälkäneen kirkkokuoro viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaa. Vapun jälkeisenä sunnuntaina pidetään kanttori Ritva Huomon johtama kuoron juhlakonsertti, jonka ohjelmisto koostuu useiden eri säveltäjien sovittamista tutuista virsistä.
– Halusimme valita juhlan teemaksi virren, koska se on tavallaan kirkkomusiikin ydinajatus, laulettu rukous, Huomo sanoo.
Kuorolaulujen välissä näyttelijäopiskelija Anna Kankila lausuu Marketta Vaismaan tekstejä, jotka koreografi Jaakko Simola tulkitsee liikkein. Musiikkia esittävät viulistit Ulla Terva ja Arja Nuuttila sekä Pälkäneen seurakunnan lapsikuoro. Urkuri Esa Toivola säestää pianolla ja uruilla.
Konsertin jälkeen seurakuntatalossa on juhlakahvitilaisuus, jonka yhteydessä halukkaat voivat tuoda onnittelunsa kuorolle.
Virrestä virtaa -konsertti alkaa Pälkäneen kirkossa sunnuntaina 3. toukokuuta kello 15.
Perinteikäs ja kehittymisintoinen
Pälkäneen kirkkokuoron perusti opettaja Aarre Mäkelä (myöhemmin Kailanpää) helmikuussa 1945. Kuoron ensimmäinen julkinen esiintyminen oli samana keväänä pääsiäisjuhlassa Nuijantalolla.
Kuoro oli alusta asti innokas ja aktiivinen ja sen ohjelmisto kunnianhimoinen. Arkistotiedoista käy ilmi, että vuoteen 1952 mennessä oli harjoiteltu jo 70 laulua. Jotkut niistä kuuluvat yhä esitettävään ohjelmistoon, mutta paljon on muuttunutkin seitsemän vuosikymmenen aikana.
– Entisajan kuoro-ohjelmisto oli nykyiseen verrattuna vaikeaa. Siihen aikaan kuoro otti valtavia haasteita, joiden esittämiseen tarvitaan iso kuoro. Tietysti osa lauluista vanhenee myös kielellisesti ja jää pois käytöstä, Ritva Huomo kertoo.
Silti vanhoja rakkaita lauluja kaivataan, ja mahdollisuuksien mukaan niitä pidetään ohjelmassa. Musiikissa pätee erityisen hyvin se, että tuttuus hoitaa.
– Mutta pitää olla uusia haasteita, jotta laulajat saavat riittävästi mahdollisuuksia kehittyä. Se saa harrastuksen tuntumaan mielekkäältä – ja totta kai kuulijoiden kannalta on tärkeää, että uudistamme ohjelmistoamme, Huomo jatkaa.
Jumalanpalveluksen muuttuminen on muuttanut myös muuttanut kuoron osuuksia.
– Nykyisin jumalanpalvelusten musiikki on sisältölähtöisempää kuin ennen. Viime jumalanpalvelusuudistuksen yhteydessä säveltäjiltä pyydettiin musiikkia, joka nousisi käsiteltävistä Raamatun teksteistä. Siten kuoron ohjelmisto elää entistä kiinteämmin kirkkovuoden mukana, Ritva Huomo kertoo.
Kirkkolaulujen selkäranka
Pälkäneen kirkkokuoron 70 vuoteen mahtuu monenlaisia vaiheita. Suurimmillaan kuoro oli yli 40-jäseninen. Nykyisessä kirkkokuorossa on hieman yli 20 laulajaa.
– Tällä hetkellä tilanne on hyvä, koska äänet jakautuvat riittävän tasaisesti. Mutta aina me kutsumme ja toivomme riveihin uusia laulajia, Ritva Huomo sanoo.
Lähitulevaisuuden tärkeä tehtävä on valmistautua valtakunnallisille kirkkomusiikkijuhlille, jotka järjestetään vuonna 2017 Helsingissä. Sitä ennen ovat edessä Tampereen kirkkomusiikkipiirin 40-vuotislaulujuhlat.
Huomon mukaan suurten kirkkomusiikkijuhlien ohjelmisto laaditaan nykyään järkeväksi ja pienellekin kuorolle mahdolliseksi esittää, toisin kuin takavuosina. Sen puolesta mukaan on helppo lähteä, vaikka edessä onkin suuri työ.
Kotikirkossa kuoro esiintyy tätä nykyä noin kerran puolessatoista kuukaudessa, juhla-aikoina useammin. Kesällä ei harjoitella säännöllisesti, mutta kesäesiintymisetkin ovat aina onnistuneet hyvin.
– Pälkäneelle tullessani esiintymisiä oli useammin, koska silloin seurakunnassa ei toiminut muita kuoroja. Nykyään Caritas ja lapsikuoro hoitavat osansa, joten kirkkokuoron ei tarvitse olla aina paikalla, kun jumalanpalveluksessa tarvitaan kuoroa, Huomo sanoo.
Kirkkokuoro on joka tapauksessa seurakunnan lauluelämän selkäranka. Se tarvitsee tiiviit rivit, jotka muodostuvat vain sitoutumiskyvyllä, pitkäjänteisyydellä ja yhteistyöhalulla.
– Olen ylpeä ja kiitollinen kaikista kuorolaisista. Saan luottaa siihen, että he jaksavat vuodesta toiseen lähteä esiintymään vaikka yöllä tai kesken lomansa, jos tarvitaan, Ritva Huomo kiittää.
”Kuorolaulu on määrätynlainen tauti”
Kun kuorolaisten haastatteluun pyydetään pitkäaikaisia laulajia, kuoron johtaja valikoi nopeasti joukosta kaksi Mattia. Matti Siukola on ollut mukana yli 30 vuotta ja Matti Pitkänen hyvän matkaa yli 20 vuotta.
Itse asiassa Siukola aloitti jo 1960-luvulla aivan nuorena poikana, kanttori Hannes Leutosen johtajakaudella, mutta oli välillä poissa riveistä. Kun kysytään, mikä on pitänyt miehet näin kauan harrastuksen parissa, he vastaavat arvelematta, että tärkeintä on siinä syntyvä yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekemisen ilo.
– Kuorolaulu on määrätynlainen tauti. Kun sen tartunnan on saanut, ei siitä pääse irti, Matti Siukola naureskelee.
Pitkänen sanoo, että hyvät kuorokaverit ja hyvä johtaja tekevät laulamisesta mielekkään.
– Nykyään laulut ovat vaikeampia kuin ennen, mutta me teemme myös paljon enemmän työtä. Rimaa hipoen täällä ei mennä, Matit selittävät.
Lähestyvä juhlakonsertissa jännittää ehkä vähän, mutta huolellinen harjoittelu antaa esiintymisvarmuutta.
– Konsertteja harjoitellaan aina pitkään ja perusteellisesti, joten ei ohjelmistoon ainakaan hiomattomia kohtia jää. Meillä on hyvä johtaja, joka jaksaa innostaa laulajia – sillä asialla on suuri merkitys, Pitkänen selittää.
Toinen Matti nyökkää olevansa samaa mieltä: Pälkäneen kirkkokuoro on kehittynyt pitkin harppauksin Ritva Huomon kaudella. Näkemykseen löytyy vahvistus kuoron syvimmiltä juurilta asti:
– Aarre Kailanpää sanoi 1990-luvulla vielä kuorossa mukana ollessaan, että hän on nähnyt monia kuoronjohtajia, mutta Ritva on yksi parhaista, Siukola muistaa.
