Perinteet olivat vahvasti ja elävästi läsnä, kun Rautajärven koulu vietti viikko sitten 110-vuotisjuhlia.
Pitkin maata paikalle saapuneet juhlavieraat pääsivät kiertämään näyttelyä, jossa oli esillä muun muassa vanhoja valokuvia ja oppikirjoja. Myös koulu sinällään herätti nostalgisia muistoja.
Koulun nykyinen väki oli laittanut itsensä ja Rautahovin hienoksi. Viimeistä paikkaa myöten täyttynyt sali sai seurata korostetun perinteistä ohjelmaa. Kansallispukuihin sonnustautuneet koululaiset esittivät reippaasti ja isolla äänellä perinteisiä lauluja, leikkejä, tansseja ja runoja.
Eivät kyläkoulut silti menneisyydessä elä, vaan harmonin päälle on ilmestynyt printteri, kuten juhlan alkajaisiksi kajautetussa Kyläkoululaulussa todetaan.
Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Esko Koskenvesa huomautti juhlapuheessaan, että kyläkoulut ovat viime vuosina saaneet uudenlaista tukea toiminnalleen.
– Kyläkoulu ottaa yksilön tarpeet huomioon ja vastaa hyvin modernin oppimiskäsityksen haasteisiin. Kyläkoulut ovat avoimempia ympäröivään yhteiskuntaan kuin isot koulut.
Koulut myös yhdistävät kyläläisiä ja tarjoavat tärkeän keskuksen monenlaisille toiminnoille.
Kyläkoulujen lakkautusta on perusteltu muun muassa sillä, että isommilla kouluilla ei ole yhdysluokkia. Koskenvesa totesi, että yhdysluokat voivat olla haaste opettajille, joille koulutus ei tarjoa kovin hyviä valmiuksia yhdysluokkaopetukseen. Oppimistuloksien kannalta olennaisempaa on se, montako oppilasta ryhmässä on ja miten opettajalta riittää aikaa yksilölliseen opetukseen.
– Parhaat oppimistulokset saadaan noin 15 oppilaan ryhmässä, jossa voi olla mukana eri-ikäisiä ja -tasoisia oppilaita. Itsetunnon ja minäkuvan kehityksen kannalta on vain hyväksi, jos samalla luokalla on eri-ikäisiä.
Koskenvesa korosti, että elävällä maaseudulla pitää liikkua muutakin kuin koulutakseja. Rautajärven koulun oppilasmäärän kannalta keskeistä on se, miten kylälle saadaan uutta väkeä.
– Kuntaliitoksen yhteydessä sovittiin Rautajärven kyläkaavasta. Viime syksynä päästiin vasta kunnolla liikkeelle, vaikka kaavan piti jo valmistua vuoden loppuun mennessä.
110-vuotisjuhlasta tuli kyläkoulujen juhla
Rautajärven koulun 110-vuotisjuhlasta tuli samalla kyläkoulujen juhla, joka kokosi laajalti väkeä. Juhlapuheen pitänyt sivistyslautakunnan puheenjohtaja Esko Koskenvesa muistutti, että vielä pari vuotta sitten Pälkäne aikoi lakkauttaa kaikki pikkukoulut ja kuskata kylien lapset Onkkaalaan ja Luopioisiin.
– Alakoulujen alasajo kaatui kuntalaisten kiivaaseen vastustukseen, Koskenvesa sanoi.
Pälkäne ei ole ainoa kunta, joka keskittää koululaisia isompiin yksiköihin. Suomessa oli 1960-luvun puolivälissä 6000 koulua, mutta neljä vuosikymmentä myöhemmin enää 3600.
Luopioisissa kouluja on karsittu kahdessa aallossa. 1960-luvun puolivälissä muuttoliike kasvatti kaupunkeja ja väki väheni kylissä ja kyläkouluissa. Silloin lakkautettujen Padankosken ja Haltian koulujen jälkeen ovat hiljentyneet Kuohijoen, Puutikkalan ja Ämmätsän koulut.
110-vuotisjuhliaan viettänyt Rautajärven koulu oli Luopioisten viides kansakoulu. Ensimmäisen koulun perustamista suunniteltiin Luopioisiin jo nälkävuosien jälkeen 1860-luvun lopulla.
– Suomalaiset ovat aina yltäneet suuriin tekoihin, kun on tullut nälkä, Esko Koskenvesa sanoi.
Luopioisten kirkonkylän koulu perustettiin vuonna 1873. Vuonna 1891 koulu avasi Padankoskella ja kolme vuotta myöhemmin Aitoossa. Molemmissa tapauksissa kylän panos oli vahva: edistykselliset isännät ja kyläläiset ajoivat pontevasti koulujen perustamista. Aitoossa koulua jopa pyöritettiin alkuun kyläläisten voimin.
Vuosi ennen Rautajärveä koulunkäynti alkoi Puutikkalassa. Vuonna 1902 avattiin Rautajärven lisäksi koulu myös Ämmätsässä.
Rautajärven koulu tunnettiin vuoteen 1962 saakka Kantolan kouluna. Nykyisin kolmiopettajaisella koululla opiskelevat Rautajärven, Kyynärön, Ämmätsän, Vahdermetsän, Padankosken ja Kuohijoen lapset.
Juhlissa oli tiivis tunnelma
– Minun suuri unelmani on, että viideskin sukupolvi kävisi aikanaan Rautajärven koulua, 110-vuotisjuhlassa puhunut Mirja Järvinen sanoi.
Hän kävi 1970-luvulla samaa koulua kuin isoäitinsäkin aikanaan.
– Isoäidillä oli viisi nuorempaa veljeä. Heidän piti käydä koulussa vuoropäivin, kun kaikille ei ollut kunnon kenkiä.
Koulumatkoilla rastaan pesiä rikkoneista veijareista kasvoi kaikista kunnon kansalaisia.
– Muistan edelleen oman kouluun tutustumispäiväni. Tarjolla oli lihamakaronia. Se oli ihmeellistä, kun olin tottunut syömään perunaa.
Myös koulun juhlat ovat säilyneet mielessä.
– Juhlat olivat aina upeasti järjestettyjä. Koululla oli tiivis tunnelma, kun luokkia jakava paljeovi avattiin. Mutta kummasti kaikki mahtuivat sisään.
