Kun vuosien työ lopulta konkretisoituu yhteen hetkeen, tuo hetki on usein ainutlaatuinen. Urheilijalla hetki voi olla ratkaisevan maalin tekeminen, tiedemiehen työ konkretisoituu silloin tällöin heureka-hetkeen. Esikoiskirjailija Laura Suomelalla tuo hetki koitti syyskuussa 2011 kun hän allekirjoitti kustannussopimuksen WSOY:n kanssa.
– Kyllä siinä tuli tippa linssiin, kun ymmärsin, että suuresta unelmasta tulee nyt totta. WSOY:n lasten- ja nuortenosastolle otetaan vuosittain noin 1-2 uutta kirjoittajaa, joten osaan arvostaa sitä, että juuri minun kirjani päätyi julkaistavien joukkoon, Suomela muistelee.
Vähän samantapainen hetki oli vuorossa muutama viikko sitten, kun Suomela piteli esikoiskirjaansa ensimmäisen kerran käsissään. Siinä se nyt oli, kolmivuotisen kirjoitusprosessin tuloksena syntynyt lastenkirja Lokkisaaren säpinät.
Tampereen seurakunnilla nuorisotyönohjaajana työskentelevälle Suomelalle oli alusta asti selvää, että hän kirjoittaa jostakin itselleen läheisestä aiheesta. Keväällä 2009 päättyneiden Viita-Akatemian opintojensa aikana hän oli kirjoittanut lähinnä novelleja ja tekstejä aikuisille. Lokkisaaren säpinät on tamperelaisen ensimmäinen hyppy lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.
– Huumori on minulle tärkeää, joten olen iloinen, jos kirjan huumori kolahtaa jollain tavalla lukijaan. En ylipäätään halua kirjoittaa raskaista aiheista, Suomela miettii.
Suomelan esikoiskirja on kirjoitettu tiiviisti ja siten, että se voisi olla nuoren lukijan ensimmäinen pidempi lukukokemus. Se on suunnattu noin 7-10-vuotiaille lukijoille. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kesäleirille.
– Halusin saada mukaan lasten riemua lomasta, kavereiden kanssa säätämistä, jännitystä sekä itsensä ja pelkojensa voittamista. Kirjassa käsitellään myös poikien paineita siitä, ollako nössö vai kovis , ja miten päästä mukaan porukoihin, Suomela kertoo.
Hän on ammentanut kirjaan paljon omasta elämästään. Kesäleirimaailma on hänelle läpikotaisin tuttu työn kautta. Hyvänä testi- ja arviointiraatina ovat toimineet myös omat lapset, 13-vuotias tyttö ja 11-vuotias poika.
– Mukana on reaalimaailman lisäksi toki myös aimo annos mielikuvitusta, Suomela lisää.
Hän on iloinen siitä, että tällainen realistinen ja perinteinen lastenkirja pääsi julkaistavaksi.
– Tuntuu, että varsinkin nuorille suunnatut kirjat ovat nykyään melko fantasiapainoitteisia, hän toteaa.
Vahvat juuret Holjaan
Laura Suomela on kotoisin Loimaalta. Avioliiton myötä hän muutti Tampereelle vuonna 1996. Suomelan isä on kotoisin Luopioisten Holjasta, missä perheellä on edelleen kesämökki. Suomelan vanhemmat viettävät mökillään lähes puolet vuodesta, ja kirjailija itsekin aina, kun aikaa vaan on.
– Mökillä tulee kuitenkin käytyä pääasiassa kesäisin. Holja on ihanaa seutua. Rakastan paikan kivikkoisia ja vähän karuja, mutta silti viihtyisiä rantoja. Kirkonkylä on ihana paikka kesäisin. Perheemme ehdoton suosikki on Hippeläisen kyläkauppa Rautajärvellä. Kaupasta löytyy aina ihan kaikki, mitä keksii pyytää. Palvelukin on ihan omaa luokkaansa, Suomela kehuu.
Suomelan lapsuudenperheessä kielenkäyttö oli varsin rikasta. Satuja ja tarinoita luettiin paljon, ja perheen neljä lasta tottuivat siihen, että etenkin isällä oli heittää tilanteeseen kuin tilanteeseen sopiva verbaalinen vitsi.
Ylioppilaskirjoituksissa Suomelalla oli vain yksi tavoite – kirjoittaa äidinkielestä laudatur. Tavoite myös toteutui.
– Muilla aineilla ei tuntunut olevan niin paljon väliä, Suomela kertoo.
Samaa tarinankerronnan kulttuuria Suomela on halunnut jatkaa omien lastensa kanssa. Hän kirjoitti lapsilleen satuja jo silloin, kun nämä olivat aivan pieniä. Hän kertoo saavansa ideoita kirjoittamiseen arkisista asioista. Työ nuorisotyönohjaajana varmistaa sen, että nuorten käyttämä kieli pysyy tuttuna. Nuortenilloissa, rippikouluissa ja isoskoulutuksissa pysyy hyvin perillä siitä, mistä nuoret puhuvat.
– Yksi ehtymätön tarinoiden lähde on työmatkoilla käyttämäni linja-auto. Bussissa kuulee kaikenlaisia juttuja, kun koululaiset matkaavat kodeista kouluihin tai päinvastoin, Suomela naurahtaa.
”Siten kirjoitan kuin luen”
Suomelan seuraava kirja on parhaillaan työn alla. Lokkisaaren säpinöissä seikkailleiden Iston ja Juhon tarina saa jatkoa, mikäli se on Suomelasta kiinni.
Kirjailija kertoo olevansa itse hyvin kriittinen lukija. Jos tarina ei koukuta, hän jättää helposti lukemisen kesken.
– Saatuani inspiraation kirjoitan tekstiä nopeasti ja intensiivisesti. Pyrin kirjoittamaan samoin kuin luen: minun itsenikin pitää viihtyä tarinassa, Suomela päättää.
–
