Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion auditorion eli entisen elokuvateatterin saneeraus saatiin päätökseen syyslukukauden loppuun mennessä, kuten
oli tarkoituskin. Lopputarkastus ja hyväksymiskokous pidettiin viimeisenä koulupäivänä ennen koulujen joululoman alkua.
Rakennusvalvoja, konsultti Seppo Kortelahti katseli tyytyväisenä ympärilleen: suurimpana miinuksena näytti olevan kaiutin, jota tarvitsi siirtää hieman suunniteltua ylemmäs. Muuten kokonaisuus näytti komealta ja virheettömältä.
Toimitusjohtaja Heikki Rautio saneerauksen urakoineesta Rakennustoimisto Rautio Ky:stä oli helpottunut: tehtävä oli odotettua hankalampi mutta työ viivästyi suunnitellusta lopulta vain muutaman päivän.
Elokuvateatteri on valmistunut vuonna 1952 ja edellinen merkittävä remontti siinä tehtiin 1980-luvulla. Pelkissä rakenteissa oli siis paljon korjattavaa eikä kaikki näkynyt päälle.
– Oikaisemista oli joka puolella, kattokin oli 11 senttiä notkollaan. Seinien täyttöbetonirakenteissa oli seassa isoja kivilohkareita, joten poraamisessa oli omat ongelmansa, Heikki Rautio kuvailee.
Rakennusmestari Markku Nurmi ja teknisen lautakunnan puheenjohtaja Jukka Lindfors olivat tyytyväisiä työn tulokseen.
– Tämä näyttää juuri sellaiselta kuin pitikin. Vaikka kaikki on uutta, tyyli on mukautettu siihen aikakauteen, jolloin tämän on rakennettukin, Nurmi kiitteli.
AV-tekniikka, jonka on suunnitellut ja toteuttanut Studiotec Oy, vastaa tarkasti nykyajan vaatimuksia. Äänentoisto, valaistus ja elokuvien esitystekniikka hyppäävät ajassa kerralla kolme vuosikymmentä eteenpäin.
Esimerkiksi elokuvia voidaan jatkossa esittää sekä filmikeloilta että digitaalisesti, ja ohjauspöydän tekniikka mahdollistaa vaativien
musiikkiesitysten toteuttamisen. Yhteyden saa yhtä aikaa pariinkymmeneen soittimeen.
LVI-tekniikasta vastaa KailaSet Oy, sähkötöistä paikallinen Sähköset Oy ja rakennusautomaatiosta Schneider Electric Finland Oy.
1950-luvun hengessä
Auditorion ulkoasusta vastaa arkkitehti Mikko Uotila Arkkitehtisuunnittelu Mikko Uotila Oy:stä Urjalasta.
Hän kertoo, että 1980-luvun remontissa tilaa oli muutettu aika radikaalisti. Esimerkiksi seinien pintamateriaalina oli nelikulmaisia koivuvanerilevyjä.
– Ajattelin että olisi mukava palauttaa tilaan 1950-luvun henkeä. En tiedä, millainen tila on alun perin ollut, mutta valitsin seiniin sormipaneelin, joka on hyvin yleinen tuon ajan julkisissa rakennuksissa, Uotila kertoo.
Paneelin yläpuolelta seinät on päällystetty rei’itetyllä sementtikuitulevyllä liiallisen kaiun torjumiseksi. Katossa on erityinen äänieristysrakenne vaimentamassa auditorion yläpuolella sijaitsevasta liikuntasalista kantautuvaa melua.
Myös värimaailma pyrkii lähelle rakentamisajankohtaa: siitä kertovat lämpimät tummat sävyt ja messingin kiilto sekä salissa että eteisaulassa.
Auditorion uudessa ulkoasussa huomiota kiinnittää väljyys näyttämön ja katsomon välillä. Se on saatu aikaan purkamalla koroke näyttämön takaa ja siirtämällä näyttämöä taaksepäin alkuperäiselle paikalleen.
– Näyttämö ei ole pienentynyt eivätkä penkkirivit vähentyneet, mutta silti tilaa on nyt huomattavasti enemmän. Samalla komeat pilarit, jotka ovat sisustuksessa näyttäviä elementtejä, pääsevät oikeuksiinsa, Mikko Uotila perustelee.
Istuimet ehkä alkuperäiset
Ainoa osa, jota auditorion saneerauksessa ei ole muutettu, ovat istuimet. Mikko Uotila arvelee, että ne ovat alkuperäiset.
– Todella kestävät ja hyvää tekoa, hän kiittää.
Tuolien verhoilu on peräisin 1970-luvulta eikä sitäkään tarvinnut uusia. Kangaspäällysteiden ikä paljastui, kuin selkänojat jouduttiin irrottamaan ja kiinnittämään takaisin paikoilleen, jolloin yhdestä löytyi verhoilun yhteydessä kätketty viesti.
– Laitoimme nyt sinne uuden viestin jollekulle löydettäväksi, Uotila kertoo.
Suurin katsomoon tehty muutos on se, että joka rivistä on poistettu kaksi tuolia seinän vierestä. Näin penkkirivien kummallekin puolelle saatiin kulkukäytävä, mitä jo turvallisuusmääräyksetkin edellyttävät. Istumapaikkojen määrä väheni jonkin verran, mutta liikkuminen tilassa helpottui ja yleisilme muuttui avarammaksi.
