Ilmassa on odotuksen tuntua, kun vuosikymmenten tauon jälkeen aktivoitunut punk-bändi Irtopää astelee yleisön eteen. Osmo Koivula tarttuu mikrofoniin ja opettaa, kuinka viisaat päättelivät jo vuosisatoja sitten, että musiikissa on rajallinen määrä sointukulkuja. Siksi myös bändin kappaleista voisi tunnistaa tuttuja elementtejä.
– Sävel voi kuulostaa tutulta, mutta sanat ovat omituisia, Koivula esittelee bändinsä.
Sitten rumpali Jari Kärki polkaisee liikkeelle ensimmäisen kappaleen. Basisti Kalle Helminen ja kitaristi Jukka Tilsa liittyvät tahtiin omilla työkaluillaan.
Illan avausesiintyjä Space Girls on houkutellut paikalle paljon nuorta väkeä. Alakouluikäiset seuraavat silmä tarkkana, kuinka nelikko paiskoo menemään aseistariisuvalla punk-asenteella ja -energialla.
Nuori polvi ei tiedä, millainen punkkari Osmo Koivulan hillityn ja asiallisen kuoren alla asuu. Kuhmalahden Osuuskauppaa toistakymmentä vuotta pitäneestä miehestä kuoriutuu hypnoottinen esiintyjä, kun hän ryhtyy julistamaan ajatonta sanomaa.
Nostalgian nälkä on houkutellut Tervaniemen työväentalolle varttuneempaa väkeä kauempaakin. Bändin tahtiin reilut kolme vuosikymmentä sitten bogonneet jännittivät, vieläkö vanhat punkkarit tavoittaisivat vanhan palon.
Kyllä. Punk saa sydänhämäläisiin edelleen liikettä.
Eräpunk-keikka houkutteli palaamaan
Eräjärveltä reilut 35 vuotta sitten ponnistanut Irtopää keikkaili 1970-luvun lopulla muutaman vuoden ajan pääasiassa Oriveden ja Tampereen seudulla.
– Olimme kaikki Eräjärveltä Rantalantien varresta, Osmo Koivula kertoo.
Solisti päätyi naapuripitäjään Kuhmalahdelle ja rumpali Orivedelle. Basisti ja kitaristi sen sijaan vaikuttavat edelleen Eräjärvellä. Kylällä asustaa myös Pojat-bändin kitaristi. Tämä alkoi reilu vuosi sitten kysellä, löytyisikö kesän 2012 Eräpunkiin jotain paikallista punk-bändiä.
Irtopään paluu reilun kolmen vuosikymmenen tauon jälkeen ei ollut vaikea, sillä kaikki soittajat olivat harrastaneet musiikkia jollain tasolla.
– Jukka Tilsa ja Jari Kärki olivat soittaneet aktiivisestikin eri kokoonpanoissa, Koivula kertoo.
Vanhat kappaleet palautuivat nopeasti mieleen, mutta osa niistä tuntui hieman vierailta; esimerkiksi kapinointi kouluruokaa vastaan ei oikein istunut viisikymppisten punkkareiden suuhun.
– Mutta yllättävän monet vanhat biisit olivat edelleen ajankohtaisia.
Pian treenikämpällä alkoi syntyä myös uusia kappaleita.
Keikoista kertyy jaksamista
Punk-meininkiin kuuluivat aikanaan itsetehdyt lehdet ja rintamerkit. Osmo Koivulan ”esiintymisunivormu” kunnioitti tätä perinnettä: puvuntakin rintaa komisti Pauli Räsänen -pinssi.
– Iskelmäestradien pirteä pystytukka sopi ulkonäkönsä puolesta punkkareiden esikuvaksi, Osmo Koivula nauraa.
Hieman samaan tapaan Irtopään uusi kotitaloushenkinen Ravista, harjaa ja tuuleta -kappale ammentaa vanhasta Rakasta, kärsi ja unhoita -tangosta.
Osmo Koivula toivoo, ettei bändin paluu jää parin keikan mittaiseksi.
– Ei tässä vielä ole irtisanouduttu päivätöistä, mutta ilman muuta kuulostellaan, josko keikkoja järjestyisi lisää. Sitä ei edes muistanut, miten terapeuttista soittaminen on. Se nostattaa uskomattoman hyviä fiiliksiä. Keikoista kertyy jaksamista muuhunkin elämään, Koivula sanoo.
Pappa, mitä oli punk
Tampereella järjestettiin tasan 20 vuotta sitten Isi, mitä oli punk -konsertti. 1970-luvun suuret nimet kipusivat illan aikana Tullikamarin lavalle opettamaan rock-asennetta seuraavalle sukupolvelle.
Kuhmalahdella oli lauantaina ilmassa samanlaista henkeä, kun Eräjärven suunnalla legendan mainetta nauttiva Irtopää asteli estradille: ottakaa mallia pojat.
Entiset punkkarit soittivat liiankin hyvin. Reilut 35 vuotta sitten autotalleissa ei mietitty sävellajeja eikä viritelty soittimia. Tärkeintä oli asenne.
Niihin aikoihin progen nysvääjät olivat pilanneet rockin kapinan kaksikaulaisilla kitaroillaan ja kymmenminuuttisilla sooloillaan. Punk toimi rockin renessanssina. Kuka tahansa saattoi tarttua soittimiin ja huutaa sanottavansa parin minuutin mittaisissa renkutuksissa.
Irtopää edusti ite-taidetta parhaimmillaan. Eräjärven nuoret vihaiset miehet tekivät itse biisinsä ja osan soittimistaankin. Omatekoiset rintamerkit julistivat omaa sanomaansa. Asiaa riitti myös omiin pienlehtiin ja sarjakuviin.
Tervaniemirockin lava ei ole korkea. Se on räsymaton vahvuuden verran ylempänä kuin Tervaniemen työväentalon muu sali.
Kusti Vuorinen on rakentanut pönttöuunien lämpöön kodikkaan kyläfestarin. Tämänkertaiset esiintyjät tulivat kaikki kotinurkilta. Viidennen Tervaniemirockin päätähti oli ”promoottorin” poika Viljo Vuorinen, joka esiintyi sekä elävänä että filmillä.
Nuori lyömäsoittaja tunnelmoi ensin isänsä kanssa jazzia. Sitten seurattiin kuhmalahtelaisnuorukaisen näyttelijäsuorituksia Anssi Kasitonnin lyhytelokuvissa. Planet of Sexes -filmissä Vuorinen teki robotin roolin, uunituoreessa Butterfly’s Effect -elokuvassa hän touhusi itse tehtyjen pyssyjen kanssa.
Isä ja poika Vuorisen Jumanzukka & Herranpiexut -kokoonpano syntyi Tervaniemirockia varten. Duo esitti myös pari Kusti Vuorisen uutta, vielä nimeämätöntä kappaletta.
