KäkiGolfin kenttämestari Janne Käenniemi muistutti kesän ensimmäisen alkeiskurssin osallistujia alkajaisiksi siitä, mikä golfissa on olennaista. Kyse ei ole tasoituksista tai kavereiden päihittämisestä, eikä varsinkaan hienoimmista varusteista.
– Tässä pelissä tärkeintä on pitää hauskaa. Samalla voi saada liikuntaa, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja nauttia luonnosta, alkeiskurssien vetäjänä toimiva Käenniemi korostaa.
– Jotkut kauan aikaa pelanneet ovat saattaneet unohtaa hauskanpidon ja alkaneet ehkä liikaa yrittämään. Itsekin olen tähän sortunut kun olen kaksikymmentä vuotta pelannut, mutta olen oppinut ottamaan vähän rennommin ja sitä kautta myös peli on parantunut.
Hauskanpidon lomassa ei kuitenkaan saa unohtaa turvallisuutta. Maailman huippupelaajat lyövät palloa yli 200 kilometrin tuntivauhdilla, joten jokainen voi kuvitella mitä tapahtuu, jos ”luoti” osuukin ihmiseen.
– Turvallisuus on kaiken A ja O. Sen takia green cardkin on alunperin keksitty, se tarkoittaa golfissa vähän samaa kuin ajokortti autoilijoille.
Onnettomuudet sattuvat useimmiten omassa porukassa kun seisotaan liian lähellä lyöjää, mutta myös puun tai kiven kautta osuvia kimmokkeita pitää varoa.
Golfissa ripaus kaikkea
Putteri, rautamaila, puumaila, draiveri, 7, 9, P, S… Golfbägi pursuaa mailoja niin, että ensikertalaisen pää menee pyörryksiin nimistä ja numeroista.
– Erilaiset mailat helpottavat tietysti pelaamista jonkin verran, mutta oikeasti niitä ei tarvitse noin paljon, Käenniemi paljastaa.
– Pelaaja pärjää aivan hyvin puolisetillä eli seitsemällä mailalla.
Nyrkkisääntö on, että varren pituus ja lavan nostokulma vaikuttavat lyönnin pituuteen.
– Yleensä pituus tulee rentouden kautta. Golf ei ole voimalaji, ainoastaan huipputasolla sillä on jonkin verran merkitystä.
Monipuolisessa lajissa tarvitaan ripaus kaikkea: tekniikkaa, fyysisiä ominaisuuksia, taktiikkaa ja hermojen hallintaa.
– Kun lähtee ventovieraan kanssa kierrokselle, sen päätteeksi tietää, millä tavalla kyseinen kaveri suhtautuu epäonnistumisiin elämässä.
Puttaus kuin harjaus
Ei muuta kuin maila käteen ja menoksi. Harjoittelu aloitetaan tärkeimmästä lyönnistä, joka on griinialueella käytettävä puttaus.
– Puttauksia on noin puolet lyönneistä kierroksen aikana. Heillä, jotka hallitsevat putin, on parhaat tulokset ja paras hermojen hallinta.
Pallon vierittämisen reikään oppii vain yrityksen ja erehdyksen kautta. Periaatteessa samaa liikettä käytetään myös chipissä, jolla lähestytään reikää griinin viereiseltä pidemmäksi jätetyltä nurmelta.
– Putissa oikeastaan vain harjataan nurmen pintaa. Ranteet eivät tee mitään ylimääräistä.
Tarkkuutta vaativan puttauksen jälkeen kokeillaan vauhdikasta svingiä, jota käytetään aloituslyönneissä tai pidemmissä lähestymislyönneissä.
– Se lähtee keskivartalosta, jalat eivät oikeastaan tee mitään.
Onnistuminen on paljon myös itseluottamuksesta kiinni.
– Tämä on jännä peli siinä mielessä, että kun ajattelee olevansa hyvä lyömään jollain mailalla, niin usein myös onnistuukin sillä.
Murheet unohtuvat kentällä
Lounastauolla Elotähkän lohisopalla herkuteltaessa on aikaa pohtia, mikä golfissa kiehtoo.
– Tässä iässä varsinkin liikunnallinen puoli korostuu, kun kävelee samoilla kengillä tuhannen kilometriä kesässä, kertoo kurssilaisten ”kummi” Mikko Huhtamäki.
Kesärautajärveläinen arvostaa suuresti myös lajin sosiaalisuutta.
– Kolmas asia on se, että golfissa pelaat aina itseäsi vastaan. Myös tasoitusjärjestelmä on hieno asia, sillä se mahdollistaa, että eritasoiset pelaajat voivat pelata toisiaan vastaan, vaikka toinen olisi aloittanut golfin vuosi sitten ja toinen olisi pelannut 15 vuotta.
Klubi-isäntä Heikki Käenniemen mukaan golfista löytyy elinikäistä haastetta.
– Golfissa riittää oppimista koko iäksi, koskaan et ole valmis.
Iästä riippumaton harrastus voi yhdistää myös pariskuntia ja perheitä.
– Golfia voi pelata eri-ikäisten lastenkin kanssa, Janne Käennniemi muistuttaa.
KäkiGolfin emännän Marjatta Asikaisen mielestä golf on peli, joka vetää nöyräksi.
– Golfin yksi perusidea on myös se, että kentällä unohtaa kaiken muun. Oli miten paljon huolia tahansa, niin ne unohtuvat pelin ajaksi jos siihen keskittyy.
Klubi kasvattaa suosiotaan
Luopioislainen Pasi Saarinen ja laitikkalalainen Mikko Mikkola saivat golfkärpäsen pureman viime kesänä.
– Pidimme silloin koko perheen virkistyspäivän Luopioisten Kuorma-autoilijoiden kanssa. Siitä iski sitten innostus, että teki mieli tulla koettamaan oikein kurssille, Saarinen perustelee.
Molempien mielestä on hyvä asia, että lähistöltä löytyy KäkiGolfin kaltainen paikka.
– Kyllä golfista oli ollut puhetta kavereiden kanssa ennenkin, mutta kynnys olisi varmasti ollut suurempi lähteä kauemmas kurssille vieraaseen porukkaan.
KäkiGolfin isäntä Matti Ahvenharjun mukaan pelaamisen aloituskynnys on haluttu viedä mahdollisimman matalalle, siksi kentällä ei vaadita green cardia. Mutkattomuus näkyy osaltaan myös KäkiGolf Klubin suosiossa.
– Huomasimme, että juttu meni suusta suuhun viime kesänä ja saimme heti kolmisenkymmentä jäsentä Klubiin. Nyt uskon, että tälle vuodelle saamme 30-50 jäsentä.
Ennakkoluulot golfia kohtaan karisevat, mikäli se on KäkiGolfin väestä kiinni.
– Golfin ei tarvitse olla elitististä ja kallista, vaan se voi olla myös tällaista rentoa maalaismeininkiä, Janne Käenniemi huomauttaa.
Golf puri ennakkoluuloiseen ensikertalaiseen
Kun oma näppituntuma rajoittuu lapsena pelattuun minigolfiin, ei ole ihme, että päässä pyörii kaikenlaisia ennakkoluuloja lajia kohtaan. Sana ”golf” tuo ensimmäisenä mieleen isokenkäisten yritysjohtajien ja hyvävelikerhojen kalliin harrastuksen.
Luutuneet käsitykset kuitenkin karisevat onneksi nopeasti. Heti paikan päällä KäkiGolfissa ymmärrän miettineeni ihan turhaan sitä, sulaudunko omana itsenäni alkeiskurssilaisten joukkoon. Kukaan ei todellakaan katso nenän vartta pitkin, vaikka ulkoiluvarustukseni on peräisin kirppareilta eikä merkkiliikkeestä.
Nopeasti unohtuu myös kaikki muukin turha stressi. Tilalle nousee lapsenomainen innostus kun puttaus vierii reikään tai lähestymislyönti osuu kohdalleen. Kumma kyllä onnistumisen aavistaa jo ennen kuin pallo on edes pysähtynyt. ”Se jokin” hyvänolon tunne lyönnissä kertoo kaiken.
Samalla vaativa peli pitää kuitenkin aloittelijan nöyränä. Heti seuraavassa hetkessä saan huomata, että olen huitaissut svingilläni tyhjää ja pallo tapittaa kuin ilkkuen koskemattomana tiin päällä. Paljon tulee myös griinihaarukalla paikattavia ”fileitä” kun ruovin vahingossa isoja paloja nurmesta.
Pelikierroksen jälkeen päällimmäisenä on fiilis, että tätä pitää saada lisää vielä joskus. Golfkärpänen taisi purra sittenkin, vaikka luulin olevani ennakkoluuloilla rokotettu.
