Kun Kangasalan lainakirjasto vuonna 1862 perustettiin kirkon sakaristoon, ei tunnettu sellaisia käsitteitä kuin dekkari, äänikirja tai DVD-elokuva.
Sen sijaan kirjaston ensimmäiset kirjat pyrkivät ajan mukaisesti kansan sivistämiseen ja siveellistämiseen. Sakaristosta löytyi muun muassa Kuinka nuoresta vaimosta tulee kelpo ihminen, Autuuden oppia nuorisolle, setä Tuomon tupa ja Martti Lutheruksen Vuorisaarna.
1800-luvulla kirjoitus- ja lukutaito oli Suomessa melko rajoittunut, ihmiset asuivat ahtaasti, eikä kirjahyllyt toden totta olleet talojen vakiokalusteita.
Henkisesti pitkä matka oli vielä esimerkiksi Hannu Salaman Juhannustansseihin, jota tuikituiterissa ollut kirjailija esitteli Kangasalan nuorisoseuran pirtillä 15. marraskuuta 1964.
Persoonallinen Irmeli Holmberg
Kangasalan kirjaston 150-vuotishistoriikkia lähestyttiin julkistamistilaisuudessa kuvaelman kautta – lähestymistapa pyrki samaan elävyyteen, mitä myös itse historiikki edustaa.
Kuvaelmassa muun muassa kuultiin, kuinka puusepän koulutuksen saanut kirjastonhoitaja Juha Koski rakensi kirjastolle lainauspöydän, ja kuinka hän käsin korjasi rikkimenneet kirjat.
Omatoiminen oli niin ikään ”Rouva Kirjastoksi” tituleerattu kirjastonhoitaja Irmeli Holmberg, joka työskenteli Kangasalan kirjastolla 40 vuotta.
Holmberg tuli muun muassa tuli tunnetuksi palauttamattomien kirjojen hakureissuistaan.
– Hakureissut olivat lähes aina tuloksellisia, joku yleisöstä tiesi.
Rustasipa Holmberg omin käsin myös teoksen Kirjastoauton alustan ja korin tekniset vaatimukset, vaikkei hän omistanut edes ajokorttia. Ja eräänä pimeänä talvi-iltana, kun kirjastoautosta sammuivat valot, nappasi Holmberg taskulampun käsiinsä ja näytti sillä kuskille tietä.
Yleisöstä sen sijaan löytyi rouva, joka oli ollut kuuluisan kirjallisuusmatinean yleisössä Pirtillä vuonna 1964. Hannu Salama esitteli tilaisuudessa kirjansa Juhannustanssit, mistä alkoi suuri suomalainen kulttuurisota.
– Salama oli niin kännissä, että sitä oli hirveä katsoa. Kun se rupesi niitä Jumala-juttuja puhumaan, lähti osa yleisöstä pois ja tilaisuus keskeytettiin.
Historiikki ei pääsisi sakastiin
Kuten jo kuvaelmasta voi päätellä, on Olli Helenin kirjoittama teos Sakastin kaapista torin laidalle. Kangasalan kunnankirjasto 150 vuotta. täynnä yksityiskohtaisia tarinoita.
– Päätimme kirjan toimituskunnan kanssa, että kirjaan pannaan väriä, elämää ja tunnetta, Helen sanoo.
Sen verran värikäs teoksesta tuli, että Helen jopa epäilee, ettei kansankirjaston Kangasalle vuonna 1862 perustanut pastori Henrik Erland Brander ottaisi sitä sakastin kirjastoon lainattavaksi.
– Branderia pidettiin melko ahdasmielisenä ja ankarana kirkonmiehenä. Kirjoittamassani kirjassa puhutaan viinasta ja taidetaan kerran kirotakin. Kyllä vahvasti luulen, että tämän kirjan Brander olisi jättänyt omaan arvoonsa.
Yksityiskohtaisuus ja värikkyys on otettu huomioon myös kirjan taitossa. Sivuilta löytyy muun muassa aikajanoja, listoja, pöytäkirjaotteita ja kirjaston käyttöohjeita.
Huoli nykykirjastosta
Olli Helen pelkää, että jos kirjastot laajentavat palveluitaan entisestään, tulee kirjojen lainaamisesta aikojen saatossa maksullista.
– Jotkut nykykirjastoista tuntuvat toimivan supermarkettien tapaan. Helsingissä on kirjasto, johon suunnitellaan äänitysstudiota bändeille. Hervannan kirjastossa on ompelukone, ja tänne Kangasallekin suunnitellaan kirjastoautoon lääkintähuoltoa. On se hassua ajatella, että kohta kirjastoautoissa leikataan umpisuolia.
Helenin mielestä yksinkertainen on kaunista myös kirjastojen kohdalla.
– Mielestäni kirjaston tulisi pidättäytyä sen alkuperäisessä tarkoituksessa kansansivistämisessä. Sen lisäksi tärkeää, että varattomatkin ihmiset voivat lainata kirjoja ilmaiseksi.
Olli Helen esittelee teostaan Sakastin kaapista torin laidalle Kangasalan Kirjakahvilassa kahvila Novelliassa 20. lokakuuta kello 15.
Kirjaa voi hankkia muun muassa Kangasalan pääkirjastolta ja Kangasalan kirjakaupasta.
