Kuhmalahden talojen leivinuunit hehkuivat kuumana 74 vuotta sitten. Talvisodan alla pitäjästä lähti rintamalle yli 10 771 kiloa leipää kuukaudessa.
– Vähässä-Pennossa leivottiin vuoropäivinä Marttalassa ja Mattilassa, koska pelättiin etteivät uunit kestä jokapäiväistä kovaa lämmitystä, Jorma Marttala kertoi.
Armeijan leipähuolto tiesi viisivuotista leivontaurakkaa. Maaseudun emännät ja lotat paistoivat kotien leivinuuneissa sotivalle armeijalle leipää yötä päivää. Rintamalle lähti päivittäin 100 000 kiloa leipää.
Pitäjien urakat jaettiin kyläkuntien kesken. Ruisleivät leivottiin muotteihin, jotta niistä tuli samankokoisia.
Kuhmalahden itsenäisyyspäivän juhlassa Pentosalissa puhunut Jorma Marttala kunnioittaa kotirintaman uhrauksia. Leipähuolto oli vain pieni osa siitä lisätyöstä, jonka maaseudun naiset, vanhukset ja lapset ottivat sota-aikaan hoitaakseen.
– Kun maaseudun emännät hyvästelivät marraskuussa 1939 aviopuolisonsa, poikansa ja muut läheisensä viideksi satokaudeksi rintamalle, heidän harteilleen kaatui kaksinkertainen taakka olemassaolostaan kamppailevan maan ruokkimisessa, Jorma Marttala kuvasi.
– Emännät raatoivat pitkää päivää vuosikaudet, purivat hammasta ja vaikenivat. Pohjaton uupumus, suru ja ikävä itkettiin lehmän tai hevosen kylkeen nojaten.
Leipää sekä lämpimiä sukkia ja tumppuja tehtailtiin yötä myöten.
– Iltaisin pidettiin työpajoja, joissa isoista harsopaloista leikattiin sopivia pakkauskokoja rullattavaksi haavoittuneiden ensihoitoon; toisina iltoina kudottiin sukkia, kypäränsuojia, polvenlämmittäjiä ja sormikkaita. Suomalaisnaiset kehittivät innovaation miehisen molotovin coktailin rinnalle: etusormen paljaaksi jättävät liipaisinlapaset, joita muun muassa Pennon maisemissa hyvin tunnettu ompelija Lyydia Vihriälä ahkerasti kutoi.
Oulun voitonparaati peruuntui Raatteen tiellä
Jorma Marttala pitää ihmeenä, että Suomi säilytti talvisodassa itsenäisyytensä. Samoin ajateltiin maailmalla. Suomeen saapui talvisodan aikaan suuri joukko kansainvälisiä huipputoimittajia. He raportoivat pienen maan eloonjäämiskamppailusta: 3,7 miljoonan asukkaan Suomi vastaan noin 180 miljoonan asukkaan Neuvostoliitto.
Raatteen tien taistelusta tuli kansainvälisesti tunnettu. Sitä käytettiin vuosikymmenten ajan maailman sotilasakatemioissa esimerkkinä määrällisesti ja materiaalisesti ylivoimaisen vastustajan lyömisestä.
– Alkuvaiheessa Kuomanjoen kannaksella oli vain 300 suomalaista torjumassa yli 15 000 sotilaan vahvuista valiojoukkoa, Jorma Marttala kertoi.
Ukrainalaisen 44. divisioonan tehtävänä oli katkaista Suomen kaula Suomussalmelta Perämerelle saakka. Stalinin syntymäpäivää oli tarkoitus juhlistaa joulukuun lopussa Oulussa voitonparaatilla. Sitä varten kuormastoon oli pakattu sotatarvikkeiden lisäksi myös soittimia ja juhlajuomia. Tavaran seasta löydettiin muun muassa Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar -äänilevy.
– Suomi-kaunotar antoi tylysti rukkaset ennen kuin kilometrien mittainen kolonna pääsi rajan yli edes Suomussalmen kirkonkylään, Jorma Marttala sanoi.
Palavat panssarivaunut valaisivat ruumiita
Raatteen tien puolustajien avuksi tuli suomalainen talvisää. Tammikuun ensimmäisinä päivänä pakkanen painui reiluun 30 asteeseen. Päiväkausia ilman ruokaa sinnitelleet venäläiset alkoivat teurastaa hevosia ruoaksi.
– Ukrainalaiset tekivät viimeisen epätoivoisen murtautumisyrityksen motista. Hyökkäyksen edellä ajettiin hevosia laukomaan miinoja, mutta eläimet kaatuivat suomaisten konekiväärituleen ennen maaliaan. Ukrainalaiset olivat tiellä niin tiiviissä ryhmityksessä, että käytännössä jokainen suomalainen luoti osui elävään massaan. Tuho oli totaalista. Palavat panssarivaunut valaisivat kapeaa tietä hevosten raatojen ja ruumiiden keskellä, Marttala kertoi.
Sinä päivänä Raatteen tie oli todellakin jäinen helvetti, kuten tietokirjailija Mika Kulju kuvaa tuoreessa Raatteen tie – jäätynyt helvetti -teoksessaan.
Finlandia-palkittu Ville Kivimäen kirja Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista kertoo toisenlaisesta sodan hinnasta, paristakymmenestä tuhannesta psykiatriseen hoitoon joutuneesta sotilaasta.
Sodassa saadut fyysiset vammat eivät periydy, mutta henkisiä vammoja ovat saattaneet kantaa myös jälkipolvet.
– Sotien mustalumisten talvien pitkää surun ja masennuksen viittaa kantavat monet veteraanien jälkipolvet hautaan saakka, Jorma Marttala kuvasi.
Hän arvelee, että hoitoon passitetut olivat vain jäävuoren huippu.
– Yksikään sodassa tavalla tai toisella osallisena ollut ei palannut siviilielämään samanlaisena kuin oli maataan puolustamaan lähtiessään.
Väärinkäytökset lietsovat katkeruutta
Markku Viitala kiitti Jorma Marttalaa vuoden takaisesta Pennon kyläkirjasta. Kuhmalahden pappi sanoi, että teos on juurruttanut myös heidän perhettään paikkakunnalle: asiat ja paikat saavat uuden merkityksen, kun tuntee niiden taustat.
Viitala puhui sekä kirkossa että juhlassa palvelijan mielestä.
– Jokainen voi toimia palvelijan mielellä ja pyrkiä muuttamaan asioita, joissa vielä on parantamisen varaa.
Palvelijan mieltä odotetaan etenkin ministereiltä ja muilta päättäjiltä. Syksyn uutiset valtaapitävien osalta eivät kuitenkaan kerro tällaisesta asenteesta.
Eliitin väärinkäytökset herättävät osattomissa katkeruutta, ja pahimmillaan se voi purkautua itsenäisyyspäivän kuokkavierasjuhlien kaltaisena mellakointina.
Viitala oli jo etukäteen huolissaan levottomuuksista ja pahoillaan siitä, että yhteiskunnan pyörästä ulos joutuneet kokevat eliitin juhlan niin vastenmielisenä, että se voi johtaa jopa väkivaltaisuuksiin.
Itsenäisyyspäivän tärkeät perinteet
Kuhmalahden kodikkaan itsenäisyyspäivän juontanut Esko Lahtinen iloitsi itsenäisyyspäivän perinteistä.
– Itsenäisyyspäivään sisältyy tuttuja tapoja, joita halutaan toteuttaa vuodesta toiseen: ikkunaan ja hautausmaalle sytytetään kynttilät ja sankarimuistomerkille lasketaan tervehdys. Television äärellä seurataan tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Monelle myös Tuntemattoman sotilaan velikultien jälleennäkeminen on tärkeää.
Erityisen iloinen Lahtinen oli siitä, että Kuhmalahden juhlassa oli vielä muutamia itsenäisyyspäivän mahdollistajia. Kuhmalahden sotaveteraanirivit eivät ole harvenneet viime vuodesta. 11 elossa olevasta veteraanista kolme pääsi itsenäisyysjuhlaan. Heistä Antti Lindholm laski seppeleen sankarihaudalle.
Itsenäisyysjuhla on samalla myös tärkeä kotiseutujuhla, ja olennainen osa sen ohjelmaa ovat paikalliset esiintyjät. Kuhmalahden juhlaan on löytynyt joka vuosi tuoreita kasvoja. Tänä vuonna juhlakansaa ilahdutti upeaääninen Milla Vuorinen. Hän esiintyi yhdessä Viitalan sisarusten Veeran, Venlan ja Villen kanssa.
Myös Kuhmalahdelle muuttanut Satu Puntala on uusi kasvo Kuhmalahden juhlissa. Hän lauloi Matti Rauhalahden säestyksellä.
Kuhmalahden itsenäisyyspäivän juhlan järjestivät sotaveteraanit, kotiseutuyhdistys ja kappeliseurakunta.
