Vanha sääntö, jonka mukaan jätteiden määrä kasvaa samaan tahtiin bruttokansantuotteen kanssa, ei enää päde. Ei ainakaan tämän hetken Suomessa, jossa talous taantuu, mutta jätemäärä jatkaa iloista kasvuaan. Pelkkää kotitalousjätettä tuotamme jo yli 500 kiloa henkeä kohti vuodessa.
Toimiiko jätehuolto? Löytyykö aluejätepisteistä omat astiat tavallisimmille jätelajitteille? Onko hyötyjätekeskus auki oikeaan aikaan? Saadaanko lietteen arvokas fosfori kiertoon?
Kysymyksiin haettiin vastauksia Mikkolan navetalla lauantaina. Väkeä ei paikalle kertynyt ihan mustanaan, mielipiteitä ja ehdotuksia sitäkin enemmän.
Ympäristöasiantuntija Raini Kiukas kertoi jätehuollon uusimmista tuulista ja haastoi kuulijat visioimaan toimivaa jätehuollon mallia maaseudulle, jossa on pieniä taajamia ja paljon vapaa-ajan asutusta.
Hyötyjätekeskus on paikka, johon kelpaavat kotitalouden isoimmat jätteet, kuten remonttijätteet, rautaromut, huonekalut, kodinkoneet ja kaikki ongelmajätteet öljyistä ja maalipurkeista loisteputkiin. Keskuksen hyödyntämistä tuntuu rajoittavan niukka aukiolo: portti on auki Luopioisten Rankkimäessä vain lauantaisin neljän tunnin ajan, Pälkäneen Kankaanmaalla lisäksi maanantai-iltapäivisin.
Aukioloaikojen muistaminen tuottaa monelle ongelmia. Jos paikalla ei ole heti portin auetessa, ovat lavat myös luvattoman usein jo täynnä tavaraa.
Kesäajaksi toivottiin laajennettua aukioloa. Lisäksi ideoitiin kyläkohtaisia jätepäiviä keväällä, jolloin pihojen ja nurkkien siivous on kiivaimmillaan ja jätettä kertyy runsaimmin. Päivän ajaksi kylälle tuotaisiin lavoja eri jätelajeja varten ja päivä sisältäisi myös jäteneuvontaa ja kenties peräkonttikirpputorin. Raini Kiukas kertoi tällaisia päiviä järjestetyn Kangasalla onnistuneesti.
Kun aluejätepisteet aikanaan ilmaantuivat kyläkuvaan, monet kyläyhdistykset talkoilivat ne aitojen ja katosten avulla siistin näköisiksi. Jäteyhtiö maksoi rakennustyöstä, samoin kuin siisteyden ylläpidosta korvausta. Ajan myötä paikkojen huolto on jäänyt, lieneekö syynä rahan vai talkoolaisten puute?
Aluejätepisteille jätetään paljon jätteitä, jotka eivät niille kuulu. Kuuluuko niiden pois vieminen kenellekään? Astioiden pitkä tyhjennysväli aiheuttaa myös ylitäyttöä varsinkin kesäviikonloppuisin.
Asenteissakin on korjaamista. Pahvilaatikoita ei viitsitä litistää ja kun lähin astia täyttyy, ei jakseta ottaa viittä askelta perimmäiselle, vaan viskataan roskapussi maahan astian viereen.
Asenneremontin lisäksi kaivataan kyläyhdistyksiä tai muita toimijoita taas hommiin pitämään paikat kunnossa.
Siistein suomenkielinen seutu?
Etenkin kesäasukkaat kaipaavat selkeämpää informaatiota jäteasioista, kuten jätepisteiden sijainnista ja jätteiden lajittelusta. He toivoivat jäteinfoa vaikkapa Sydän-Hämeen lehden kesänumeron liitteeksi, koska Pirkanmaan Jätehuollon omaa Roskalehteä ei heille jaeta.
Seppo Kääriäinen tuumi, että Kukkialle.fi –sivusto voisi olla sopiva myös jätehuollon informaatiokanavaksi, missä vakituiset ja kesäasukkaat kohtaisivat. Sen kautta välittyisi myös tieto kylien kirpputoritapahtumista ja yksittäisten ihmisten kierrätykseen luovuttamista tavaroista.
Suomen rannikkoseuduilla kulkeva ei voi olla huomaamatta eroa, kun siirrytään suomenkieliseltä alueelta rantaruotsalaisten reviirille. Roskat katoavat teiden varsilta eikä törkyisiä pihamaita tai jätepisteitä näy missään.
Keskustelussa heitettiin ilmaan ajatus Kukkian ympäristöstä Suomen siisteimpänä suomenkielisenä seutuna. Perästä saattaa kuulua, sillä Raini Kiukas lupasi viedä terveisiä Pirkanmaan Jätehuollon suuntaan.
Niiden ruotsinkielisten tasolle ei nyt sentään kannata kurkotella.
