30-vuotias Jenni Marjakangas on iloinen. Hänellä on elokuussa edessään kauan odotettu muutto omaan asuntoon. Hän on yksi niistä 15 onnekkaasta, jotka saavat asunnon Kangasalle pian valmistuvasta ympärivuorokautisen asumispalveluyksikön Juhanankartanosta.
Tosin Marjakangas oli valmis muuttamaan omaan kotiin jo neljä vuotta sitten valmistuttuaan kuva-artesaaniksi Nastolan Kaarisillan taide- ja toimintakeskuksesta.
– Mutta silloin minulle ei löytynyt kotia. Halusin kyllä muuttaa, Marjakangas muistelee.
Nastolassa Marjakangas asui kolme vuotta. Joka kolmas viikko hän vietti viikonlopun vanhempiensa luona Kangasalla. Nastolan lisäksi Marjakangas on asunut Liperin Kaprakassa, jossa hän oli valmentavassa koulutuksessa.
– Yksin muuttaminen ei pelota yhtään. Olen tottunut siihen Nastolassa ja Liperissä.
Jenni Marjakangas kertoo ajavansa usein vanhempiensa kanssa autolla Finnentiellä sijaitsevan Juhanankartanon ohi.
– Hienolta se näyttää. Kohta saa alkaa pakata muuttotavaroita.
Laitospaikkoja vähennetään
Kehitysvammaisten asumisessa on paraikaa meneillään suuria muutoksia. Laitoshoitoa puretaan valtakunnallisesti ja kehitysvammaiset nuoret aikuiset muuttavat muiden ikäistensä tavoin pois lapsuudenkodeistaan.
Kehitysvammahuollon aluejohtaja Tea Kärnän mukaan asuntotarvetta lisäävät myös ikääntyneiden vanhempien luona asuvat, itsekin jo keski-ikäiset kehitysvammaiset, joiden vanhemmat eivät enää kykene heitä tukemaan ja auttamaan.
Tästä syystä Kangasalan yhteistoiminta-alueella – johon myös Pälkäne kuuluu – on laadittu kehitysvammaisten asumis- sekä päivä- ja työtoimintapalveluiden tarvekartoitus vuosiksi 2010–2020.
– Tarvekartoitus tehtiin selvittämällä kehitysvammaisten kuntalaisten ja heidän omaistensa tarpeet ja toiveet asumispalvelusta. Lisäksi apuna käytettiin kehitysvammapalveluiden henkilöstön ammatillista arviota, Kärnä kertoo.
Tarvekartoituksessa kävi selväksi, että Kangasalan toiminta-alueelle tarvitaan lisää Juhanankartanon kaltaisia paikkoja. Suoramalle onkin suunnitteilla 20 asukkaan kerrostalo, jonka tarkoitus on valmistua vuoden 2016 alkupuolella.
– Suoramalle tulee kahdeksan ympärivuorokautista autetuin asumisen paikkaa ja 12 ohjattua eli ei-yövalvottua paikkaa. Pälkäneellä puolestaan olisi tarvetta 6¬–8 asukkaan ohjatulle asumispalvelulle.
Asumispaikkojen lisäksi Kangasalle ja Pälkäneelle tarvitaan lähivuosina tuetun työtoiminnan ohjaaja, jonka tehtävänä on järjestää yksilöllisesti räätälöityjä palkkasuhteisia työpaikkoja kehitysvammaisille kuntalaisille. Lisäksi tarvitaan toinen itsenäisesti asuvia ohjaava tuetun asumisen ohjaaja.
– Ensi vuoden alussa saamme uuden 12-paikkaisena aloittavan päivätoimintakeskus TupasWillan Suoramalle. TupasWilla tulee olemaan vaikeavammaisten päivätoiminnan ja muun päivätoiminnanyksikkö. Lähivuosina TupasWilla laajenee asiakasmäärältään 25-paikkaiseksi.
Taidetta Wärjäämöllä
Tampereen kaupungin kehitysvammaisten toimintakeskus Wärjäämöllä on täysi hulina päällä. Yläkerran Taideverstaan työtilassa harjoitellaan taiteen tekemistä ja ilmaisua käsityön, draaman ja kuvataiteen keinoin. Tällä erää valmistumassa on ryhmätyö, jossa vanha räsymatto saa maalista uuden upean pinnan.
Jenni Marjakangas on työskennellyt Wärjäämöllä nelisen vuotta. Ensi syksyn tilanne on kuitenkin auki. Hän toivoo saavansa tehdä syksyllä jotakin ”hommia”, jollei hän saa jatkaa Wärjäämöllä.
– Tänne on aina kiva herätä. Mutta jos tänne ei saa tulla, niin sitten haluaisin tehdä jotakin muuta. Ihan mitä vaan, hän sanoo.
Tuttuja harrastuksiaan, palapelien tekemistä, television katselua ja tietokonepeli Hugon pelaamista Marjakangas tulee jatkamaan omassa asunnossaankin.
– Mutta työ. Se olisi tärkeä. Että pääsee aamulla sängystä aikaisin ylös, Marjakangas selittää.
Kukkatapetit ja kivat asukkaat
Marjakankaan tulevaan kotiin, Juhanankartanoon, rakennetaan kolme viiden asukkaan kotiryhmää. Jokaisessa kotiryhmässä on keittiö- ja oleskelutila. Osassa asunnoista on oma terassi ja keittiövaraus.
Juhanankartanoon muuttajista seitsemän tulee laitoshoidosta Yliseltä.
– Laitoksesta muuttavien määrään vaikutti hallituksen periaatepäätös laitospaikkojen vähentämisestä, Tea Kärnä sanoo. – Laitokseen jää 3–4 henkilöä, joille pitää lähitulevaisuudessa löytää asumispaikat.
Jenni Marjakangas pohtii, millainen hänen27 neliömetrinhuoneensa tulee olemaan sisustukseltaan.
– Olen valinnut huoneeseeni kukkatapetin yhdessä äidin kanssa. Ja itse tekemäni kukkataulun otan myös mukaan.
Muuta sisustusta Marjakangas ei ole vielä lyönyt lukkoon. Ainakin sohva ja pöytä ja tuoli tarvitaan. Ja tietenkin sänky.
– Nastolassa oli hyvä nukkua. Toivottavasti Juhanankartanossa on yhtä hyvä. Isoveljeni Antti on luvannut auttaa minua muutossa.
Entä millaisia Marjakangas toivoo Juhanankartanoon muuttavien asuintovereidensa olevan luonteiltaan?
– Hyviä ja kivoja. Kun puhuisivat suomea. Englantia olisi vähän vaikea ymmärtää, Marjakangas hymyilee ja toteaa olevansa iloinen, että omassa kodissa saa pistää oven kiinni, jos ei aina halua muiden seuraa.
Tosin ohjaajien ympärivuorokautisesta läsnäolosta Marjakangas sanoo olevansa iloinen.
– Minulla on epilepsia, ja ohjaajat muistuttavat milloin pitää ottaa lääkkeitä. Juhanankartanossa suostun pesemään hampaatkin. Kotona en aina suostu, ja sitten tulee isän kanssa vähän riitaa.
Elokuussa se tapahtuu
Tea Kärnä uskoo elokuun puolen välin jälkeen Juhanankartanollaalkavan muuttoruljanssin sujuvan hyvin.
– Asukkaille ja omaisille on järjestetty muuttovalmennusta reilun vuoden verran. Muuttovalmennuksessa on tutustuttu toinen toisiinsa, käyty lävitse muuttoon liittyviä tunteita, kysymyksiä ja käytännön asioita.
Talon luovutus on 15. elokuuta ja asukkaiden muutot alkavat 18. päivä.
Jokin elokuun lopun päivistä tulee olemaan se kallisarvoinen päivä, jolloin Jenni Marjakangas saa vihdoin oman kodin.
