– Me ollaan sen verran hämäläisiä, että 60-vuotisjuhliakin vietetään vuosi myöhässä, Pälkäneen–Luopioisten Kuorma-autoilijat ry:n puheenjohtaja Juha Laine vitsailee.
Tosiasiassa juhlien lykkääntymiseen oli pätevä syy: yhdistys halusi saada historiikkinsa valmiiksi. Yhdistyksen ensimmäisen kuuden vuosikymmenen vaiheet kokosi kansien väliin toimittaja Kari Saarinen. Kokouspöytäkirjoihin ja toimintakertomuksiin perustuvaa kirjasta on väritetty muutamilla haastatteluilla ja vuosikymmenten varrelta kerätyillä kuvilla.
Aktiivisesti toimiva yhdistys, historiikki ja Rönnvikin juhlassa kunniapaikalla olleet veteraanijäsenet osoittavat, että kuorma-autoilijat arvostavat yhdistystään.
Parinkymmenen jäsenen yhdistys koostuu suurelta osin pienyrittäjistä, jotka tekevät itsekseen pitkää päivää tien päällä. Kokoukset tarjoavat tilaisuuden tavata kollegoita. Monesti keskustelut rönsyävät ja kokoukset venyvät niin, että vain pieni osa niiden annista tallennetaan pöytäkirjoihin.
Pienestä yhdistyksestä on vuosikymmenten varrella löytynyt aktiivit ja vastuunkantajat paikallistasolle. Lisäksi täkäläisiä kuorma-autoilijoita on lähtenyt mukaan liiton tehtäviin valvomaan koko alan etuja.
Sääntely oli tiukkaa
Vuonna 1954 perustettu yhdistys vaali vuoteen 1970 saakka kuorma-autoilijoiden etuja kaikissa Sydän-Hämeen kunnissa. Pälkäneen ja Sahalahden ammattiautoilijoiden nimellä aloittaneen yhdistyksen tärkein tehtävä oli kitkeä luvatonta liikennettä. Vuonna 1970 nimismiespiirijako siirsi Sahalahden ja Kuhmalahden Kangasalle, ja jäljelle jäi Pälkäneen ja Luopioisten kuorma-autoilijat.
Yhdistyksen alkuvuosikymmeninä liikennelupapolitiikka ja sääntely oli tiukkaa. Tavallinen tie ryhtyä autoilijaksi oli ostaa auto, jonka mukana luvat tulivat. Isot toimijat sanelivat hintatason ja ministeriö vahvisti taksat. Liikenneluvat olivat tuote- ja autokohtaisia. Muuta kuin luvassa määrättyä tavaraa kuljettanut tai vara-autolla liikenteeseen lähtenyt oli rikollinen.
Kuorma-autoilijat ovat tyypillisiä sydänhämäläisyrittäjiä: jos työpaikkaa ei ole, sellainen luodaan itse. Yhden ja kahden miehen firmat ovat siirtyneet isältä pojalle, ja yrittäjistä monet ovat toisen polven autoilijoita.
Yrityskoko on kasvamassa kuljetusalallakin, mutta Sydän-Hämeessä alan ainoa iso toimija on Jaakko Pohjola Oy. 40 auton ja kymmenien työntekijöiden yrityskin aloitti vuonna 1967 yhdellä autolla.
Edunvalvonta siirtyy Brysseliin
Vielä 11 vuotta sitten Pälkäneen–Luopioisten Kuorma-autoilijat ry:n 50-vuotisjuhlassa päällimmäisiin huolenaiheisiin kuului työvoimapula. Nyt pitkittynyt taantuma on hiljentänyt kuljetuksia ja hintakilpailu on kovaa, ja osaavia kuljettajia ainakin toistaiseksi on vielä saatavilla.
Oman lisätaakkansa kuorma-autoilijoille tuovat EU-säädökset. Direktiivikoulutus pakottaa kuljettajat viiden vuoden välein viideksi päiväksi koulun penkille. Vuosikymmeniä ratin takana istuneet autoilijat eivät ole kovin motivoituneita ennakoivan ajon opetuksesta ja tieturvakoulutuksesta.
Pälkäneen–Luopioisten Kuorma-autoilijat ry on helpottanut direktiivikoulutuksen suorittamista järjestämällä paikallisia koulutuspäiviä. Kuljettajien ei ole tarvinnut lähteä kalliiden kurssien perässä muualle.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n puheenjohtaja Teppo Mikkola puolustaa koulutusdirektiiviä.
– Ei taloudellisuus- ja talviajotaitojen tai ensiapu- ja työturvataitojen päivittäminen tee kenellekään pahaa.
Koulutusdirektiivi on yksi esimerkki Brysselissä valmistellusta ja päätetystä asiasta.
– Pystyimme vaikuttamaan direktiivin sisältöön aktiivisella vaikuttamisella siellä.
Edunvalvonta keskittyy sinne, missä 90 prosenttia päätöksistä tehdään. Kuorma-autoväellä on Brysselissä yhteinen toimisto yrittäjien, linja-auto- ja taksiväen kanssa.
