Irja-Liisa ja Jorma Pyykkönen sen sijaan jatkavat eläkepäiviään.
Kangasalan Kirjakaupan ikkunassa lukee suurin kirjaimin: loppuunmyynti. Viikon ajan kirjakaupassa on myyty kyniä, kumeja, kirjoja ja pelejä suurilla alennuksilla. Muutama päivä sitten erään hyllyn perältä löytyi kasa pölyyntyneitä suurennuslaseja. Nyt nekin on myyty viimeistä myöten. Samoin vanhaa aikaa henkivät julisteet; puhumattakaan lastenkirjoista ja ruokakirjoista, jotka suorastaan vietiin käsistä.
– Kauppa on käynyt. Olisihan se ollut kiva, jos se näin hyvin olisi viime vuosinakin käynyt, yrittäjä Antti Pyykkönen toteaa.
On ihmisiä, jotka ovat astuneet kirjakauppaan ja ihmetelleet, että ”nytkö te jo tähän työhön kyllästyitte”. Heille on jaksettu selittää, miten ja miksi päätös kirjakaupan ovien kiinni laittamisesta lopulta tehtiin.
– Eräs mies sanoi asiasta kuultuaan, että hänen vaimonsa sydän murtuu, kun hän joutuu kertomaan tälle kirjakaupan lopettamisesta. Emme me tätä ilkeyttämme tehneet. On tässä omakin sydän moneen otteeseen ehtinyt murtua, Antti Pyykkönen toteaa.
On myös ihmisiä, jotka jo kauppaan astuessaan ovat tienneet kaupan lopettamisesta.
– Täällä on käynyt lukuisa määrä sydämellisiä, empaattisia ja myötätuntoisia ihmisiä, jotka ovat olleet pahoillaan puolestamme. On täällä muutamia kertoja myös itkeä tirautettu, entinen yrittäjä Irja-Liisa Pyykkönen sanoo.
Talouskysymyksiä ja rakkautta kirjoihin
Kuinka ihmeellisen kaunista täällä on! Mahtava luonto, paljon kulttuurihenkisiä ihmisiä ja kotiseuturakkaudellinen ilmapiiri.
Ne olivat Pyykkösen perheen ensimmäisiä ajatuksia, kun he 20 vuotta sitten ensi kertaa saapuivat Kangasalle.
Perheessä oli vuosikausia eletty kiireen keskellä. Isä Jorma Pyykkönen oli toiminut tukkuliikkeen osastopäällikkönä Helsingissä ja Irja-Liisa kirjastonjohtajana Pornaisten kunnankirjastossa. Jorma teki töitä seitsemänä päivänä viikossa ja tuli kotiin iltamyöhällä.
– Oli aikoja, jolloin näimme toisiamme ainoastaan iltaisin nukkumaan mennessä, Irja-Liisa sanoo. – Halusimme enemmän yhteistä aikaa. Tajusimme, että siihen auttaisivat työpaikat, jotka olisivat samalla paikkakunnalla.
– Kaikki loksahti paikoilleen, kun Jorman työkaveri ehdotti, että miksemme yhdistäisi Jorman taloustuntemusta ja minun rakkauttani kirjoihin ja ryhtyisi kirjakauppiaiksi.
Siitä alkoi parin vuoden jakso, jolloin etsittiin sopivaa kirjakauppaa. Kierrettiin Suomea, arvioitiin kauppojen sijainteja ja pohdittiin kannattavuutta. Jorma Pyykkönen oli tehnyt vaimolleen kysymyslistan, jonka Irja-Liisa sitten esitti soitellessaan kirjakauppoihin. Mikä on vuotuinen liikevaihtonne? Kunnan väestöpohja? Entäpä tuloslaskelmat viiden vuoden ajalta?
– En ymmärtänyt paljoakaan talousasioista, Irja-Liisa naurahtaa. – Latelin vain kysymykset puhelimessa ja kirjasin vastaukset paperille.
Erään kerran sitten ajettiin Kangasalle. Oli vuosi 1995 ja lama pahimmillaan.
– Ihailin suuresti harjuja ja muita maisemia. Mutta aika karulta keskusta-alue näytti, kun niin monen liiketilan ovessa oli Vuokrataan-kyltti, Antti muistelee.
Kangasalan Kirjakauppa kuitenkin miellytti monin tavoin, ja kaupat syntyivät. 5. toukokuuta 1995 vietettiin avajaisia.
Kattilakaupalla hernesoppaa
Irja-Liisa muistaa yhtä ensimmäisen myymänsä kirjan.
– Se oli Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies. Sen osti eräs herra, joka pyysi minua suosittelemaan hyvää kirjaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi. Muistan yhä, kuinka kamalalta tuntui ottaa kirjasta rahaa, kun kirjastossa kirjat oli luovutettu ilmaiseksi.
Pyykköset toki tiesivät, ettei kirjakauppa mikään kultakaivos tulisi olemaan.
– Halusimme elää tavallista hyvää elämää hyvässä paikassa. Sen me myös saimme, Pyykköset toteavat.
Aluksi päivät kirjakaupassa olivat hiljaisia. Työpäivän aikana ehti hyvin lukea romaanin, jollei se tuhottoman paksu ollut.
– Olihan sellaisen lukutoukkahenkisen 16-vuotiaan nuoren miehen mielestä hienoa sivistää itseään hyvillä kirjoilla, Antti toteaa. – Mutta kyllä noihin aikoihin muunkinlaisia muistoja, ikäviäkin, liittyy. Se hernekeiton määrä esimerkiksi. Vaikka olen aina pitänyt hernekeitosta, tuli sitä silloin syötyä vähän turhan paljon. Muistan myös, kuinka kerran, meidän palvellessamme asiakasta sisällä, eräs mies varasti ulkona esillä olleet iltapäivälehtemme lööppeineen päivineen. Ajattelin, että tällainen tämä lama-Suomi on. Tavarat pöllitään tai liikkeet lopetetaan.
Pikku hiljaa ajat muuttuivat paremmiksi. Uusia asiakkaita saatiin muun muassa kirjakaupan ilmapiiriä ja asiantuntemusta kehuvan puskaradion kautta. Seurasi kymmenen vuoden tasaisen nousun kausi, jolloin kirjoja meni hyvin kaupaksi.
– Jotkus asiakkaat saattoivat ostaajonkun kirjan ja pyytää sitten minunkin lukea sen, jotta pääsisimme yhdessä keskustelemaan teoksesta, Irja-Liisa kertoo.
Hän muistaa hyvin joulun, jolloin kaupalla paiskittiin töitä koko viisihenkisen perheen voimin.
– Ja yhtenä jouluna meitä oli jopa kahdeksan työntekijää hommissa, ja töitä riitti jokaiselle.
”Se oli siinä sitten”
Tammikuussa 2015 Antti Pyykkönen tutkii kirjakaupan myyntilukemia. Joulukuun liikevaihto on laskenut viidenneksellä, vaikka yleensä sentään jouluisin kirjat käyvät kaupaksi.
– Silloin sanoin ääneen työntekijällemme Virpille, että se oli siinä sitten. Että mitään ei ole enää tehtävissä. Että on lyötävä laput luukulle.
Päätökseen kirjakaupan lopettamisesta oli toki vaadittu paljon muutakin kuin tammikuinen hetki. Siihen tarvittiin kymmenen vuoden myynnin lasku, kaksi viimeisintä vuotta, jolloin kauppaa tekohengitettiin lisälainalla, ja loputon määrä pohdintoja siitä, mihin suuntaan kirja-alalla oikein ollaan menossa.
– Päätös kaupan lopettamisesta ei todellakaan ollut helppo. Mutta päätös oli ainoa oikea. Vuosi 2014 oli minulle sellaista henkis-ruumiillista kriisiä, etten enää haluaisi käydä samaa läpi.
Päätöksestä seuraavat kuusi viikkoa Antti joutuu panttaamaan tietoa kaupan lopettamisesta. Kilpailijoille ei saa vuotaa liikaa tietoja. Tuntui pahalta, ettei esimerkiksi kesätyönhakijoille voinut kertoa, ettei kauppaa enää kesällä ole.
12. helmikuuta kello 12 Antti julkaisee valmiiksi kirjoittamansa tiedotteen kaupan lopettamisesta. Lähes samalla hetkellä loppuu neljä viikkoa jatkunut flunssa.
Isot murskaavat pienet
”Syynä myymälän lopettamiseen on kirjamyynnin jatkuva väheneminen vuodesta 2005 alkaen, asiakkaiden muuttunut ostokäyttäytyminen, Suomen talouden rakennemuutos ja yleinen lama. Meidän kannaltamme myös viimeisen viiden vuoden aikana tapahtunut Kangasalan keskusta-alueen uudistuminen liikennejärjestelyineen toteutui liian hitaasti.”
Niin sanotaan tiedotteessa, jonka Antti lähettää.
– En ole pettynyt itseeni yrittäjänä. Sain pidettyä kaupan pystyssä kuusi vuotta. Ja vielä tällaisina aikoina. Moni lopettaa vuodessa.
Sen sijaan Anttia kismittää, että kapitalismin rahanahneet kourat ovat työntyneet myös kulttuurin alalle: paikkaan, jossa kivikovalla bisnesajattelulla ei tulisi olla sijaa.
– Pienet jäävät isojen alle. Kirjoja ostetaan automarketeista ja verkkokaupan kautta. Olen täysin varma, että kaltaisiamme kivijalkaliikkeitä tulee kaatumaan muitakin lähiaikoina. Se on todella surullista.
Kirjakauppaliiton puheenjohtaja Mikko Parviainen myöntää, että jakelukanavana perinteinen kirjakauppa on jo vuosien ajan menettänyt liikevaihtoaan.
– Kirja taistelee vapaa-ajan käytön välineenä monia, varsinkin nuorisoa enemmän kiinnostavia vaihtoehtoja vastaan. Perinteisten kirjakauppojen pääkohderyhmä on ollut varttuneempi, hyvin koulutettu, hyvin toimeentuleva nainen. Suurin haaste perinteiselle kirjakaupalla onkin miettiä tuotteita ja palveluratkaisuja, joiden avulla kirjakaupasta saadaan nykykuluttajaa, kuten esimerkiksi nuorisoa, aidosti houkutteleva vaihtoehto.
Parviaisen mukaan kirjakaupalle on kuitenkin jatkossakin tilausta.
– Kirjakauppa pystyy tarjoamaan ainutlaatuisen palvelun ja asiakkaiden huomioimisen. Siihen ei esimerkiksi verkkokauppa kykene.
Kaikenlaisia kirjoihin liittyviä kauhuskenaarioita on viime vuosina jaeltu enemmän kuin tarpeeksi. On puhuttu jopa ”kirjan kuolemasta”. Siihen Parviainen ei kuitenkaan usko.
– Pitkällä aikavälillä digitalisoituminen vaikuttaa varmasti kirjan tilanteeseen, mutta sekään ei vielä tarkoita kirjan kuolemaa. Kirja on kirja, ulkomuodosta riippumatta. Kysymys on sisällöstä ja sen jakamisesta. Perinteisellä kirjalla on lukuisia ystäviä, jotka takuuvarmasti haluavat tulevaisuudessakin lukea ja kokea kirjat perinteisessä muodossa. Lisäksi jo painetut kirjat tulevat jatkamaan elämäänsä ja toivottavasti kiertämään vielä pitkät matkat tulevienkin sukupolvien ilona.
Avioero oikeushenkilöstä
Vaikka kauppa lähtee, kirjat jäävät.
– Voi olla, että joskus kaukaisessa tulevaisuudessa paperikirjat ovat ylellisyystuotteita, mutta kirjan kuolemaan minä en usko. Ihmisellä on aina ollut ja tulee olemaan halu kuulla tarinoita, oppia ja hankkia tietoa. Itselleni kirjat ovat aina antaneet ja merkinneet todella paljon, Antti Pyykkönen sanoo.
Jorma Pyykkönen kertoo palaavansa tiettyjen kirjojen pariin elämän eri vaiheissa.
– Yksi tällaisista kirjoista on Sinuhe Egyptiläinen. Olen lukenut sen todella monta kertaa. Joka kerta kun avaan sen, ammennan siitä jotakin uutta. Toinen tärkeä kirja minulle on Stuart Harrisonin Lumihaukka. Se kertoo ihmisen kateudesta ja ahneudesta, mutta samalla myös ystävällisyydestä ja uskollisuudesta. Kirjan tarina ilmentää mielestäni hyvin ihmisen kaipuuta olla vapaa ja kahlitsematon, mutta kuitenkin puhdas ja oikeudentuntoinen.
Sen verran poikkeuksellisia aikoja on kuitenkin eletty, että kirjoja yleensä ahmiva Antti on tarttunut kirjaan viimeksi kuukausi sitten. Yöpöydällä yhä lukemista odottaa Bernard Cornwellin viikinkisaagan seitsemäs osa Pakanavaltias.
– Saaga on täynnä pakoja, sotaa, kuolemaa ja valtataistelua: luvassa on siis vallan veristä historiankuvausta. Siinä mielessä kyseessä on kuitenkin varsin terapeuttinen kirja, että sitä lukiessa oppii arvostamaan suomalaisen yhteiskunnan varjopuolia, Antti Pyykkönen nauraa, ja sanoo uskovansa, että hänen suhteensa kirjoihin tulee tulevaisuudessa muuttumaan.
– Kirjoihin ei enää liity tulosvastuullisuutta. Voin lukiessa laskeutua rauhaisaan amatöörin hartauteen. Tilaan, jossa on vain kirja ja minä. Ei ajatusta rahasta, tai sen puutteesta.
Irja-Liisa lisää, että kirjakauppa on kuitenkin ”vain kirjakauppa”.
– Kukaan ei ole kuollut, ja olemme pysyneet terveinä. Siinä asioita, joista kannattaa olla kiitollinen.
– Äiti on oikeassa. Kyseessä on enintään oikeushenkilön numero 0591663-2 kuolema. Sellaisella numerosarjalla Kangasalan kirjakauppa on ollut kaupparekisterissä.
Kangasalan kirjakaupan loppuunmyynti jatkuu tämän kuun loppuun saakka.
