Painoa 1280 grammaa ja pituutta 45 senttimetriä. Mittojen verran ahventa koristaa nykyisin Pälkäneen yhteiskoulun ja lukion biologian luokan seiniä.
– Uistelin ahvenen kisoissa noin kahdeksan vuotta sitten Pälkänevedeltä. Täytätin kalan ja se koristi pitkään oman kotini seiniä. Jokin aika sitten aloin miettiä, olisiko siitä iloa jossain muualla, ja satuin samoihin aikoihin olemaan töissä koulun entisen biologian opettajan luona. Niinpä syntyi ajatus lahjoittaa täytetty ahven koululle, ja siellä se nyt lepää, nuohoojana työskentelevä pälkäneläinen Mika Veija kertoo.
Yhteiskoulun ja lukion biologian opettaja Marita Jalkanen on lahjoituksesta erittäin mielissään. Ahven löysi hienosti paikkansa koulun eläinkokoelmista, jotka ovat varsin mittavat. Kokoelmissa on lintuja kaikkiaan 143, nisäkkäitä on puolestaan 32 kappaletta.
– Samaa lajia voi olla useampiakin yksilöitä, joten yksittäisiä lajeja meillä ei ole noin paljon. Toisaalta meillä on monesta lajista monipuoliset näytteet iän, sukupuolen tai kesä- ja talvipuvun suhteen, Jalkanen täsmentää.
Runsaista kokoelmista on kiittäminen koulun entisiä rehtoreita ja opettajia. Rehtorit Väinö Saravuori ja Lauri Teivainen olivat biologeja, ja Marita Jalkasen isä, niin ikään koulussa biologiaa opettanut Pekka Jalkanen, kartuttivat kukin kokoelmia aktiivisesti. Myös Marita Jalkanen on kartuttanut kokoelmaa ahkerasti.
– Monet täytetyistä eläimistä ovat peräisin 1940-luvun loppupuolelta. Ne ovat arvokas lisä opetukseeni ja käytän niitä viikoittain. On ihan eri asia päästä katsomaan lähietäisyydeltä, miltä mikin eläin näyttää myös kooltaan kuin katsoa sen kuvaa kirjan kuvasta tai vaikkapa tietokoneen näytöltä, Marita Jalkanen mainitsee.
Paljon muutakin kuin eläimiä
Yhteiskoulun kokoelmista löytyy muun muassa susi, lumikko, kalkkarokäärme, kärppä, vyötiäinen, marakatti, joutsen, lokki, hauki, ilves, supikoira, liito-orava, kanahaukka ja minkki.
– Luokassa oleva susi oli ensin pitkään yhteiskoulun aulassa. Tarina 1950-luvulla täytetyn eläimen takana on surullinen ja kuvaa aikansa armotonta asennetta suurpetoihin: pahimmillaan tuolloin 64 vuotta sitten 200 miestä hiihti sen perässä. Susi on täytettykin tuolle ajalle tyypillisesti eli se irvistää ilkeästi. Petovihaa parhaimmillaan tai pikemminkin pahimmillaan, Jalkanen miettii.
Kokoelmat eivät rajoitu vain lintuihin ja nisäkkäisiin, sillä biologian luokassa on tallessa lukuisa määrä perhosia ja hyönteisiä. Tallessa on myös iso määrä koulun entisten oppilaiden tekemiä kasvioita. Maantietoakaan ei ole unohdettu, sillä luokasta löytyy mittava kivi-, mineraali-, fossiili- ja
maalajikokoelma. Pekka Jalkasen 1970-luvulla tekemältä Norjan-matkalta peräisin olevat simpukka-, merisiili- ja leväkokoelmat ovat nekin varmassa tallessa. Biologian ja maantiedon luokassa on talletettuna myös linnunpesiä, erilaisia jätöksiä ja luita.
– Kasvioita alettiin taas keräillä reilut kymmenen vuotta sitten pitkän tauon jälkeen, sillä koululaisten kasvituntemus oli alkanut rapautua. Entisaikoina kasvioihin saatettiin kerätä jopa yli 200 kasvia, mutta nykyisiin kasvioihin riittää huomattavasti pienempikin määrä, Jalkanen vertailee.
Ainakin huuhkaja ja lepakko toiveissa
Maailma on muuttunut melkoisesti sitten 1950-luvun. Koululla on tallessa esimerkiksi iso kokoelma eri lintujen munia. Nykypäivänä laittomaan munien keräilemiseen tuskin suhtauduttaisiin kovin suopeasti.
– Aikanaan linnunmunat on kuitenkin otettu talteen ja nyt ne ovat täällä, Jalkanen sanoo.
Jalkanen aloitti yhteiskoulussa vuonna 1994 ja on sen jälkeen selvitellyt tarinoita joidenkin lahjoitettujen eläinten takana. Opettaja selvitteli pitkään esimerkiksi täytetyn marakatin historiaa. Lopulta selvisi, että apinan oli koululle lahjoittanut maisteri Runo Uotila vuonna 1958.
– Kalkkarokäärmeen nahan kalistimineen puolestaan lahjoitti koulussa opiskellut vaihto-opiskelija Yhdysvalloista, ja Argentiinasta peräisin olevan vyötiäisen puolestaan koulussa aiemmin työskennellyt kuraattori.
Onko jotain eläinlajia, jonka Jalkanen mielellään vielä ottaisi koulun kokoelmiin?
– Lepakkoa meillä ei vielä ole, samoin huuhkaja monien epäonnisten sattumien vuoksi puuttuu. Muutenkin otamme mielellämme vastaan sellaisia hyväkuntoisia lahjoituksia, joita meillä ei vielä koululla ole, Jalkanen vinkkaa.
