Ikuinen poikamies naurattaa yleisöä Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä

Kesäteatterielämykseen kuuluvia elementtejä: löysät mistään puristamattomat vaatteet, nauru, koomiset henkilöhahmot, hyvä hömpänsietokyky, hyttysmyrkyt, puheensorina, kesäntuoksu ja ystävät.

Tuuloksen Ruuttanäyttämön Poikamiehen pesäpuu -esitykseenkin nämä kaikki sopivat hyvin. ”Bisnesmies” Alpea näyttelevä Olli Eloranta toteaa, ettei kesäteatterin kuulu missään nimessä olla korkeakulttuuria.

– Kesäteatteriin tullaan viihtymään. Talvi on sitten täynnä sitä vakavaa draamaa, jossa saa itkeä ja ahdistua niin paljon kuin huvittaa. Antaa kesäteatterin hoitaa se naurattamisen puoli, Eloranta toteaa.

 

Monenkirjavia henkilöhahmoja

Näytelmän kangasalalaisen käsikirjoittajan Matti Wanteen luomat henkilöhahmot sopivat hyvin Elorannan kuvailemaan kesäteatterinäytelmään. On mopokorjaamoa pitävä päähenkilö Immu, ikuinen poikamies, jonka syliin jokainen kotikylän tyttö halajaa. On romantikko Unelma (Taina Leppänen), joka huolehtii Immun ”tarpeista”. On bisnesmies Alpe, joka on heti valmis myymään 1950-luvun puimakoneen 5000 eurolla ja kauppaamaan laihdutuspillereitä, joiden tehosta ei ole minkäänlaisia todisteita.

– Alpe on sellainen uunoturhapuromainen hahmo, jolla on paljon bisneksiä, joista ei kuitenkaan juuri ole hyötyä ihmisille, Eloranta kertoo.

Tori- ja elämäntapataiteilija Ruupens (Jouni Klemola) on niin ikään värikäs persoona.

– Kun Ruupens maalaa teosta Hirviä lammella, puuttuu lopullisesta työstä yllättäen hirvet. Ja Sorsia lammella -työn maalaamisen aikana ikävä kyllä sorsat olivat juuri ehtineet sukeltaa veden alle, Klemola kuvailee surkuhupaisaa hahmoaan.

Pesunkestävän romanirouva Veeran roolin näyttelee Katja Kurjenmaa, ”kunniallisen leskirouva” Signen roolissa nähdään Eeva Vallinheimo-Hyvönen ja Immun verenpaineista huolehtii terveyssisar Irmeli, jonka roolin näyttelee Pirkko Kuusisto-Goltz.

Entä juoni sitten?

Lyhyesti se menee näin: Poikamies Immu Markkasen asioiden pitäisi olla hyvin. Leskirouva Signe tarjoaa katon pään päälle, neiti Unelma huolehtii ”muista tarpeista” ja etäiseksi jäänyt pääkaupunkilaisikäneito takaa Immun pikkufirman pankkilainat. Mutta eräänä päivänä idylli särkyy, kun sekä Signe että Unelma alkavat vaatia Immua sormuskauppaan. Samaan syssyyn ilmestyy ikäneito Adalmiina Helsingistä muistuttamaan löysistä lupauksista pääkaupungin viininhuuruisessa yössä. Tästä alkaa monisyinen näytelmä, josta ei yllätyksiä ja käänteitä puutu.

Ohjaaja Petri Liski on sovittanut näytelmään myös tanssia ja musiikkia. Alkuperäiskäsikirjoitukseen on lisätty myös mustalaisrouva Veeran kolme lasta Rainer (Jere Pietikäinen), Valte (Leevi Kurjenmaa) ja Miranda (Milla Nylund).

Poikamiehen pesäpuun esitykset Tuuloksen Ruuttanäyttämöllä (Pannujärventie 66) 28.6.–29.7.. Esitykset to ja pe kello 19 ja su kello 16.

Monenmoista henkilöä Ruuttanäyttämöllä. Takana: haastemies (Risto Syrjänen), taiteilija Ruupens (Jouni Klemola) ja mustalaislapset Rainer (Jere Pietikäinen), Valte (Leevi Kurjenmaa) ja Miranda (Milla Nylund).

Mies tekstin takana

Näytelmän käsikirjoittaja Matti Wanteelle näytelmätekstien nikkarointi tuli ajankohtaiseksi vasta eläkevuosilla ja aivan sattumalta.

– Kävin katsomassa kotimaista komediaa Tampereella vanhassa kunnianarvoisassa teatterissa. Näytelmä ei naurattanut lainkaan. Päinvastoin säälitti ja suututti katsella hienojen näyttelijöiden rimpuilua kehnon tekstin kimpussa. Kotimatkalla mutisin vaimolleni jotain sellaista, että ”...kele, tuollaisen tekeleen minäkin osaan kirjoittaa”.

Sanasta miestä, ja kun pitkiä syysiltoja riitti, syntyi kuin syntyikin ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus. Kun tälle esikoiselle kaikkine puutteineenkin löytyi mukavasti kysyntää, jäi mies kerralla uuden harrastuksen koukkuun.

Täyspitkien näytelmien ohessa on syntynyt pari pienoisnäytelmää, sketsejä ja muita tilapäishuumorin ”yritelmiä”. Lähemmäs viisikymmentä harrastajateatteria on näistä löytänyt esitettävää. Aika on Wanteen mukaan ajanut parin tekstin ohi. Myös kasvanut itsekritiikki on ohjannut roskikseen kehnompia tekeleitä.

– Kirjoitan harrastajateattereille. Pyrin huomioimaan pienten teatterien resurssit niin näyttelijöiden kuin näyttämölle asettelunkin suhteen. Herkällä korvalla kuuntelen teatteriväen tuumailuja yrittäen ottaa niistä opikseni tekstejä rustatessani.

Nyt nähtävä Poikamiehen pesäpuu kantaesitettiin 2010 ja sitä on pyörittänyt 16 teatteria niin suvinäyttämöillä kuin sisätiloissakin.

– Toivon tarinani Poikamiehen pesäpuusta viihdyttävän Ruuttanäyttämön yleisöä. Näinä ahtaina aikoina on jokainen hymy arvokas ja iloinen nauru kuin puoli valtakuntaa.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?