Lokakuun kunnallisvaalien lähestyessä kilpaillaan jälleen monissa Suomen maaseutupitäjissä äänistä monenkirjavin lupauksin. Maaseutua luvataan todennäköisesti kehittää, vaalia ja ainakin muistaa kiitospuheessa.
Kangasalla aloite maaseudun kehittämissuunnitelman tekemisestä jätettiin käsittelyyn joulukuussa 2009, minkä jälkeen asiaa on haudottu menestyksekkäästi virkamiestasolla lähes kolme vuotta.
Osassa kunnista osataan tarkastella maaseutua kilpailuetuna ja viime kädessä jopa alueena, jonne voisi kaavoittaa suurehkoja tontteja taajamien postimerkkitonttien sijaan. Toisissa kunnissa maaseutumaista aluetta pidetään kuitenkin suurena rasitteena, joka on täynnä kuntalaisia, jotka vain aiheuttavat kustannuksia esimerkiksi toivomalla kyläkoulun säilymistä (ja samalla ainoan kunnallisen palvelun).
Vaalien lähestyessä luvataan jälleen hyvää ja kaunista, mutta lupausten äärellä kannattaa myös miettiä sitä, mikä eri valtuutettujen ja valtuustoryhmien tausta on ollut päätöksenteossa aiemmilla valtuustokausilla.
Jokaisen ryhmän on joskus myytävä periaate jos toinenkin konsensuksen saavuttamiseksi, mutta ei vaadi suurtakaan vaivaa perehtyä hieman kuntien päätöspöytäkirjoihin ja siihen, mihin suuntaan nyt äänistä kamppailevat isänmaan toivot ovat nojanneet.
Heidi Lehtiniemi-Eerola
Köyrän kylä, Kangasala
Kommentointi on suljettu.