Suuri Pohjan sota

Kuten laajalti tiedetään, Suuren Pohjan sodan suurin taistelu käytiin Pälkäneellä. Miehiä menetettiin tuhansia ja tulos oli jääkiekkonumeroiksi pelkistettynä Venäjän voitto 5–1.  Ja nolointa oli se, että Ruotsin armeijan, jota suomalaiset vanhan käytännön mukaisesti etulinjassa puolustivat, kaikki yksitoista maalitykkiä jäi ruostumaan tantereelle.

Venäläiset olivat voittaneet ruotsalaiset Ukrainassa Pultavan taistelussa jo vuonna 1709. Se antoi heille puhtia siirtyä pikku hiljaa ja hivuttamalla Suomeen karkottamaan ruotsalaista isäntäkansaamme Pohjanmeren toiselle puolelle.

 

Kesän alussa 1713 venäläiset nousivat maihin Helsingissä ja kun maavoimia oli irrotettavissa myös Pietarin oblastin eli maakunnan alueelta, yliamiraali Fjodor Apraksin ja Pultavassa kunnostautunut kenraali Golitsin katsoivat karttoja Kaivopuiston kallioilla.

Vaikka ne tuohon maailmanaikaan olivatkin vielä hiukan epätarkkoja, Pälkäneen Onkkaala näytti strategisesti houkuttelevalta hyökkäyskohteelta, etenkin kun kapea Kostianvirta oli sopivasti ylitettävissä kahden suuren järven välissä.

Jollei ylitys onnistuisi, täytyy koukata, he pohdiskelivat. Niinpä he päätyivät siirtämään 15 000 miehen armeijansa kohti Hämeenlinnaa ja Pälkänettä.

 

 

Pälkäneen järvet vaikuttivat melko puhdasvetisiltä ja erityisesti heitä viehättivät karttaan merkityt komeat soraharjut sekä taisteluja helpottavat valmiit juoksuhaudat eli lukot tai supat, kuten venäjäksi noita maakuoppia sanotaan.

Kartalla ei ollut mitään merkkiä teollisuudesta, mutta maatalouden päästöt olivat arvatenkin merkittävän suuret. He tiesivät vanhan venäläisen käytännön pätevän. Venäjällähän vesi juoksutetaan soraharjujen lävitse ja se pulppuilee ainakin jonkin aikaa kirkkaana pakkeihin ja samovaareihin, kunnes humusta kertyy niin paljon, että vesi on juomakelvotonta.

”Emme kuitenkaan monta päivää Pälkäneellä sodi, joten Vehoniemessä ja Haralan harjulla ollaan taas puhtaan veden lähteillä”, Goltshin rohkaisi meritaisteluissa kunnostautunutta aseveljeään, joka oli tottunut sotilasurallaan vain suolaiseen veteen, jonka suodattaminen juomakelpoiseksi on edelleen vaikeaa.

 

 

Lokakuun neljäntenä venäläisjoukot olivat saavuttaneet Laitikkalan. Sieltä he marssivat ratsuväen ja tykistön perässä Kostianvirran rantatöyrylle.

Kaarle Kustaa Armfeltin johtama armeija antoi vihollisen asettua asemiin, sillä noina aikoinahan vallitsivat herrasmiessäännöt. Rintaman yli viestitettiin ilmaan ammuttujen tykinlaukausten lukumäärällä, mihin kellonaikaan taistelu aloitetaan. Kuusi laukausta ammuttiin ilmaan isäntien puolelta.

Iltatsajut oli juotu. Taistelu alkoi. Venäläiset yrittivät ylittää virtaa uimalla tykkien tukemana, mutta kun niinä aikoina uimataitoa ei ollut, helppo on arvata miten siinä joillekin ehti käydä.

Aseet vaikenivat. Tuli tuumaustauko ja venäläisten pääjoukko, 7000 miestä vetäytyi Mallasveden koillisrannalle.

Siellä alkoi aikamoinen justeerien ja kirveitten kilpalaulu. Ilma pimeni ja keskiyöllä sumu valloitti Mallasveden pinnan.

Kahden maissa itätuuli hiukan tyyntyi ja 500 Äimälän, Kaitalan, Kollolan, Harhalan ja Ruokolan taloa ja riihtä oli pantu palasiksi. Niistä oli rakennettu lautat 6000 sotilaalle ja siitä sitten melottiin sumuverhon suojassa vastarannalle Mälkilään.

Kenraali Armfelt oli ehtinyt parin kilometrin päähän vastaan, mutta pakko oli käskeä joukot perääntymään. Ei ollut helppoa edes kenraalilla.  Hänen altaan ammuttiin siinä rytäkässä kaksi hevosta.

Venäläisten huoltojoukot olivat pian suodattamassa Mallasveden ruskeaa vettä nykyisen Nuijan seinustan kohdalla.

Puolelta päivin taistelu sai Ruotsin sinikeltaisen armeijan kannalta lopullisen niitin. Joukkojen rippeet pääsivät pakenemaan Tampereelle ja Ruovedelle, jossa niin ikään oli mainiot harjut veden puhdistamiseen. Valtaosa 2000 miehestä koki sankarikuoleman.

Nyt kolme sataa vuotta myöhemmin jännitetään, päättyykö Suuri Pohjaveden sota Kostianvirralle, vai päättyykö se jo sitä ennen.

 

Kommentit (3)

  1. teemunurmi

    ”Kuten laajalti tiedetään, Suuren Pohjan sodan suurin taistelu käytiin Pälkäneellä.”

    Tämä ei kyllä pidä paikkaansa! 🙂

    Yksi omista esi-isistäkin kiersi Eurooppaa luultavastikin Pultavasta Benderiin ja Helsingborgiin, jossa haavoittui päähän ja reiteen. Isompia kahakoita käytiin ihan muualla kuin Pälkäneellä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?