Pälkäneellä juhlistettiin Suomen 95-vuotispäivää kuulemalla kansakunnan onnen aakkosia

Suomalainen, puolusta sitkeästi pehmeätä maailmaa

Pälkäneen Martat hoitivat itsenäisyysjuhlan kahvituksen. Taito ja kokemus olivat tarpeen, sillä kaikki kahvipöydät olivat täynnä.

Pälkäneen lämminhenkinen ja valoisa itsenäisyysjuhla Nuijantalolla antoi kerrankin tilaa harvoin käsitellylle aiheelle, onnelle.

Tilaisuus alkoi heti jumalanpalveluksen ja seppeleenlaskun jälkeen Pälkäneen Marttojen järjestämällä kahvituksella, josta oli nauttimassa täysi salillinen yleisöä.

Tervehdyssanat lausui Pälkäneen Reserviupseerikerhon puheenjohtaja Vesa Mellavuo. Hän muistutti, miten tärkeää on siirtää tietoa ja perinteitä eteenpäin nuorille ja auttaa heitä kasvamaan vastuuseen.

– Yhteisö pitää rakentaa sellaiseksi, että jokainen voi tuntea elämänsä arvokkaaksi, Mellavuo sanoi.

Pälkäneen juhla vastasi omalla tavallaan Mellavuon kehotukseen, sillä musiikkia esittivät Laitikkalan tyttöjen kansanmusiikkiyhtye Keeva sekä nuori pianisti Riku Huomo.

Anne Kauppila lausui Seppo Rinteen, Liisa Laukkarisen ja Niilo Ilomäen runoista kootun sikermän, ja Tampereen yliopiston Psykologian laitoksen professori Markku Ojanen otti yleisönsä puhumalla suomalaisesta onnesta. Juhlan juonsi Kalle Vaismaa.

Hyvin harjoiteltua kielteisyyttä

Professori Markku Ojanen tietää, mistä suomalaisten onni syntyy.

Markku Ojasen mukaan tutkimukset osoittavat, että suomalaiset ovat omasta mielestään melankolisia, sulkeutuneita ja kateellisia eivätkä luota itseensä.

– Pyysin kerran eräällä luennolla luettelemaan suomalaisuutta kuvaavia sanoja. Vasta kymmenes sana oli edes jollakin tapaa myönteinen, se oli ”paha sisu”, kertoi.

Muut kansat yleensä haluavat korostaa erinomaisuuttaan, joten on kummallista, miksi juuri suomalaiset haluavat tiukasti pitää kiinni kielteisestä suomalaisuuskuvasta.

Ajatus on ristiriidassa myös niiden tutkimustulosten kanssa, jotka erilaisin mittarein toistuvasti osoittavat, että suomalaiset ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista.

Miten se on mahdollista, jos suomalaiset näkevät itse itsensä vain kielteisessä valossa?

Ojanen arveli, että eniten on ehkä kysymys opitusta asenteesta. Hän kertoi, että kun tutkittiin yksilötasolla sitä, mitä ihminen tekee ja kokee yhden vuorokauden aikana, myönteiset kokemukset voittivat selvästi kielteiset jopa mielenterveysongelmista kärsivien verrokkiryhmässä.

Tutkimuksessa, joka osoitti, että kolme neljästä suomalaisesta kokee maailman olevan menossa nykyistä huonompaan suuntaan, todettiin myös, että kolme neljästä kokee oman elämänsä olevan menossa nykyistä parempaan suuntaan.

– Kielteinen kuva suomalaisuudesta on puuta heinää, siinä ei ole mitään järkeä, Markku Ojanen totesi.

 

Menestyskansa kaikesta huolimatta

Ojasen mielestä suomalaiset ovat päinvastoin menestyskansa: pieni kansa, joka kirii monella eri alueella maailman ykköseksi. Muun muassa yksi viimeisimmistä tutkimuksista osoittaa, että Suomi on maailman vähiten korruptoitunut maa. Se ei herätä erityistä onnen kuohua kenessäkään, mutta tarkemmin ajatellen olisi ehkä syytä.

– Sokeudumme myönteisille asioille. Saavutettuja etuja pidämme itsestään selvyytenä, Markku Ojanen totesi.

Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että he saavat rehellisen ja tasapuolisen kohtelun asioidessaan virastoissa tai yrityksissä. Täällä ei tule edes ajatelleeksi, miltä tuntuisi joutua joka käänteessä tarjoamaan setelinippua saadakseen asiat luistamaan haluamallaan tavalla.

Markku Ojanen kehottikin tietoisesti miettimään suomalaisuuden parhaita puolia. Hän muistutti, että tämä kansa ei olisi selvinnyt vaikeista vaiheistaan ilman itseluottamusta ja uskoa siihen, että kyllä me selviämme

– Sotien veteraaneille ja hyvinvoinnin rakentajille olemme kaikki paljon velkaa, mutta voimme olla ylpeitä myös siitä, että toimeen on tartuttu ja työ jatkuu, hän sanoo.

– Olemme sitkeitä, työteliäitä, rehellisiä ja toiveikkaita, Markku Ojanen painotti.

 

Onnellisuutta voi oppia ja antaa

Professori Ojanen listasi luentonsa lopuksi onnen rakennuspuita. Niitä ovat esimerkiksi toinen toisensa kunnioittaminen, rehellisyys pelkästään oman itsekunnioituksen vuoksi, sydämen sivistys, kyky iloita toisen onnesta.

Ja ymmärrys siitä, että olemme kahden maailman kansalaisia.

– Se voidaan ymmärtää uskonnollisesti mutta myös toisella tavalla.  Olemme koko ajan kiinni kahdessa maailmassa. Kova maailma kulkee mukana kaikkialle, ja se perustuu rahaan, tavaraan ja niiden pikkutarkkaan vaihtamiseen, Markku Ojanen selitti.

Kovassa maailmassa määritetään talouselämän lait ja siellä valta on vahvimpien käsissä.

– Mutta on olemassa myös pehmeä maailma, jossa voi antaa asioita lahjaksi, jossa on tilaa heikoille, jossa vahvat eivät heitä nujerra. Ollaksemme

Kansanmusiikkiyhtye Keeva valloitti yleisän Koputuspolkalla ja Juniorivalssilla.

onnellinen kansa meidän pitää sitkeästi puolustaa tuota pehmeää maailmaa, Ojanen sanoi.

Riku Huomo soitti Sibeliuksen säveliä.

Yksi kommentti

  1. aapotti

    Professori Ojasen puheeseen Itsenäisyyspäivän juhlassa voi sikäli tietyiltäosin yhtyä, että kyllä meillä kotona lapsuudessa ainakin opetettiin, ettei sovi olla missään suuna päänä, ei ensimmäisenä, eikä ole soveliasta myöskään kehua, tahi rehennellä, omista eikä perheen osaamisista, tahi asioista, eikä missään nimessä olla tyrkyllä, pyrkimässä, eikä ehdottaa itseään minnekään, vaan kuulostella, jos joku kysyy, pyytää, tahi anelee mukaan johonkin tehtävään, asianhoitoon, tai pestiin.
    Ja edesmennyt äitimuori sanoi leikillisesti naapurin tyttärienkin olleen sokeroitu kauttaaltaan kun olivat niin kaikille kelvollisia, mutta meirän likaat ne on sitävastoin siroteltu suolalla, joten se kuvasti hyvin sitä asenne- ja ajatusmaailmaa joka oli perheessämme vallalla, siis vaatimattomuus se kaunistaa…
    Tämä olisi joissain tapauksissa ja JOSKUS tietyntyyppisille ”retostajille ja pyrkyreille” ihan mukava luonteenpiirre omattavaksi!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?