Helsingin olympiastadionilla ei pelattu tänä talvena Talviklassikkoa, jotta nurmi olisi kunnossa kesän MM-karsintapeleissä. Myöskään Lahden tai Tampereen ulkoilmaottelut eivät toteutuneet.
Pälkäneellä sen sijaan pelattiin viikko sitten ajan jääkiekkoa taivaan alla. Kukaan ei valittanut kymmenen asteen pakkasta eikä päätösottelua värittänyttä lumipyryä. Pakkanen ja lumisade kuuluvat ulkoilmapeleihin.
Jäähalli lukeutuu nykyisin yli 10 000 asukkaan kuntien palveluvarustukseen. Tämän kokoluokan paikkakunnista hallittomia on enää kymmenen. Lähimmät tällaiset kunnat ovat Akaa, Janakkala ja Orimattila.
Pälkäne pyrki harppaamaan jäähalliaikaan 1990-luvulla, kun paikkakunnan kiekkobuumi oli kovimmillaan ja valtio olisi vielä tukenut hallihankkeita avokätisesti. Kunta ei innostunut hallihankkeesta, ja urheiluseuran into hyydytettiin tonttipallottelulla. Monella muulla paikkakunnalla hallien annettiin nousta talkoovoimin.
Pälkäneelle saatiin vuosikymmenen jahkailun jälkeen tekojää, muttei hallia. Jäätä odotellessa kiekkovetäjät olivat siirtyneet kuskin hommiin. He eivät enää vetäneet harjoituksia Haanloukkaassa, vaan ajoivat poikia hallipaikkakunnille. Pälkäneläisjunnut siirtyivät HPK:n, Kiekko-Ahmojen, Kisa-Eaglesin ja tamperelaisseurojen riveihin.
Tekojään myötä kiekkoharrastus ei lähtenyt uuteen nousuun yhtä nopeasti kuin toivottiin. Nykyisin kilpailu vetäjistä ja harrastajista on talvisin entistä kovempaa, sillä salibandyn lisäksi paikkakunnalla pelataan aktiivisesti koripalloa. Kahdeksan- ja kymmenvuotiaisiin poikiin on kuitenkin saatu taajamaliigaporukat, kun vahvistuksena on myös muutama hallipaikkakunnalla pelaava pälkäneläispoika.
1990-luvun pälkäneläislupauksista ei kasvanut NHL-ammattilaisia, eikä SM-liigapelureita.
Haaveet huippu-urasta huuhtoutuvat viimeistään murrosiän paikkeilla, kun treenaamiselle pitäisi omistautua tosissaan. Monet ripustavat tässä vaiheessa hokkarit naulaan. Samalla romukoppaan heitetään vuosien, jopa yli kymmenen vuoden työ. Junnujoukkueista putoavia ja ulos kasvavia pelaajia ei osata vetää aikuisten alasarjajoukkueisiin.
Harrastekiekkosarjaan lähtenyt pälkäneläinen kaveriporukka Karhukopla on mainio esimerkki siitä, miten vuosien työstä voi nauttia. Harrastesarjassa pelailu ei vaadi omistautumista eikä omaisuuksia. Jääkiekon jokamiessarjassa taklaamista ja lämäämistä on rajoitettu junnupelien tapaan. Tämän ansiosta sarjoihin voi lähteä, vaikka peleissä olisi välillä tullut muutaman vuoden tauko.
Voisikohan rimaa tarkistaa vielä olosuhteiden osalta? Haanloukas tarjoaa marraskuulta maaliskuulle ensiluokkaisen jään. Neljään kuukauteen mahtuu muutama paukkupakkas- ja lumipyrypäivä, mutta muuten olosuhteet olisivat hallipelien veroiset.
Kommentointi on suljettu.