Ville-Matias ja Veli-Matti Putilalla on näinä päivinä jännittävät paikat. Kangasalalaisveljekset nimittäin osallistuvat Suomen joukkueen mukana Special Olympics -talvimaailmankisoihin Etelä-Koreassa. Veli-Matin laji on hiihto, jossa hän edustaa Suomea sekä kilometrin että 2,5 kilometrin pituisella matkalla. Ville-Matias puolestaan kilpailee taitoluistelussa. Molempien tavoitteet ovat selvääkin selvemmät.
– Kultamitali on tavoitteena, Putilat vastaavat hetkeäkään miettimättä.
Etelä-Korean Pyeongchanissa järjestettävät kilpailut ovat järjestyksessään kymmenennet kehitysvammaisille urheilijoille suunnatut talvimaailmankisat. Samassa paikassa mitellään vuonna 2018 myös olympia- ja paralympiamitaleista.
Etelä-Koreaan odotetaan noin 2 300 urheilijaa 113 maasta. Suomalaisurheilijoita kisoissa nähdään 30 ja he kilpailevat kuudessa eri lajissa: alppihiihdossa, lumilautailussa, taitoluistelussa, lumikenkäilyssä, maastohiihdossa ja näytöslajina olevassa salibandyssa. Suomalaisten edustamien lajien lisäksi kisojen lajivalikoimassa ovat myös pikaluistelu ja floor hockey.
– Kieltämättä reissu ja kisat vähän jännittävät. Olemme kuitenkin tutustuneet kilpailupaikkoihin ja olosuhteisiin ennakolta muun muassa netin kautta, Ville-Matias kertoo.
Molemmat veljekset ovat harjoitelleet lajiaan kymmenen vuotta. Ville-Matias harjoittelee taitoluistelua tamperelaisessa Varala-Tiimissä. Veli-Matti puolestaan harjoittelee hiihtoa kotoisilla laduilla Kyötikkälässä.
Veljekset ovat tehneet vuosien varrella paljon töitä. Urheilijoiden äiti Arja Putila kertoo, että Ville-Matias harjoitteli viimeiset viikot ennen kauden päätavoitetta viidestä kuuteen kertaan viikossa. Myös Veli-Matille on kertynyt harjoituskilometrejä paljon.
Elokuvamusiikin tahtiin
Ville-Matiaksen urakka alkaa Gangneung:n kaupungissa 31. tammikuuta pakollisella ohjelmalla. Vapaaohjelma luistellaan Alpensia-kylässä 2. helmikuuta. Kangasalalainen luistelee pakollisen ohjelmansa Vaarallinen tehtävä -elokuvasta tutun musiikin tahtiin. Sama ohjelma on ollut Ville-Matiaksen ohjelmistossa parisen vuotta. Matkan varrella ohjelmaan on tehty pieniä muutoksia ja variaatioita tilanteen mukaan.
Valmentaja Tanja Töyrylä-Kannisto Varala-Tiimistä kertoo, että vammaisurheilijat harjoittelevat samalla tavalla kuin terveiden sarjoissakin kilpailevat.
– Ero tulee siitä, että vammaisurheilijoilla oppiminen tapahtuu hitaammin, Töyrylä-Kannisto tietää.
Ville-Matiaksella pakollisiin kuvioihin kuuluvat käännökset eteen- ja taaksepäin ja sirklaukset. Neljä vuotta sitten pidetyissä Special Olympics -kisoissa Yhdysvalloissa hän sijoittui seitsemänneksi. Etelä-Koreassa Suomen joukkueessa luistelee Ville-Matiaksen lisäksi viisi muuta urheilijaa.
Hiihdossa suuri joukkue
Veli-Matin kisaurakka alkaa niin ikään 31. tammikuuta yhden kilometrin luokitteluhiihdolla. Lajin finaali hiihdetään 4. helmikuuta. Samana päivänä on pidemmän eli 2,5 kilometrin kilpailun luokitteluhiihto, jonka loppukilpailu käydään 5. helmikuuta. Veli-Matti nappasi neljä vuotta sitten lajeistaan kultaa sekä hopeaa.
– Molemmat matkat hiihdetään perinteisellä tyylillä, Veli-Matti selventää.
Talvimaailmankisoissa suomalaisittain isoin lajiedustus löytyy juuri maastohiihdosta. Suomen joukkueessa on kaikkiaan kahdeksan hiihtäjää.
Veli-Matti Putila kertoo, että hän alkoi harrastaa hiihtoa, koska ”se tuntui mukavalta lajilta”.
– Lisäksi harrastan kilpauintia ja pyöräilyä, hän lisää.
Putiloiden päivät ovat varsin urheilullisia, sillä myös Ville-Matias harrastaa luistelun lisäksi uintia, laskettelua ja pyöräilyä. Oman aikansa vie myös opiskelu: Ville-Matias opiskelee Aitoon Koulutuskeskuksessa Pälkäneellä. Veli-Matti käy puolestaan Pähkinäkallion toimintakeskuksessa Kangasalla.
– Lisäksi seuraamme aktiivisesti jääkiekkoa. Tappara on terästä, Putilat kertovat.
Liikunnan iloa
Special Olympics Finland -joukkueenjohtaja Hannele Pöystin mukaan kisoissa menestyminen ei ole olennaisin seikka.
– Joukkue on valmistautunut kisoihin hyvin. Olemme pitäneet kaksi koko joukkueen yhteistä valmistavaa leiriä. Urheilijat ovat harjoitelleet ja keskittyneet kisoihin tosissaan ja varmasti itse odottavat mitaleita. Menestystä tärkeämpää on kuitenkin liikunnan ilo ja yhdessäolo.
Joukkueenjohtaja kiteyttää Special Olympics -kisojen hengen osuvasti.
– Joukkueet kokoontuvat tapaamaan toisiaan ja kilpailemaan vertaisiaan vastaan. Se on tärkeää heille. Minulle taas on tärkeää, että urheilijat nauttivat koko sydämellään.
Kommentointi on suljettu.