Lähtisitkö mieluummin 1500 euron kuukausipalkalla töihin Sodankylään vai tonnin kuukausipalkalla Espanjaan?
Useimmat valitsisivat jälkimmäisen – etenkin jos kyse on puhelinkeskustyöstä, josta harva suunnittelee itselleen eläkevirkaa. Vuosi, pari Aurinkorannikolla tarjoaa mukavan vaihtoehdon esimerkiksi välivuotta viettäville nuorille ja muille työnhakijoille, joilla ei ole asunnon tai perheen kaltaisia ankkureita, jotka pitävät Suomessa. Espanjassa eläminen on selvästi Suomea edullisempaa, ja Aurinkorannikolla on kevyen konttoripäivän vastapainoksi tarjolla vilkasta yöelämää.
Yksilön ja myös yrityksen kannalta on ymmärrettävää, että töitä siirretään Espanjaan. Mutta yhteiskunnan kannalta ei ole kovin kestävä kehityssuunta, jos työt ulkoistetaan suomalaisen verokarhun ulottumattomiin. Sillä ilman verotuloja meillä ei ole maksajaa päiväkodeille, vanhushuollolle ja muille yhteiskunnan varoin tuotettaville palveluille.
Sydän-Hämeen Lehti paljasti ensimmäisenä tiedotusvälineenä, että valtionyhtiö Fortum on Trafin tapaan siirtänyt töitä Aurinkorannikolle.
Päätökset ovat varmasti olleet taloudellisesti perusteltuja, koska edullisemman kustannustason maassa toimiva yritys on voinut tehdä edullisimman tarjouksen. Mutta silti valtionyhtiöiden toiminta muistuttaa hölmöläissatua, jossa peittoa jatketaan niin, että jatkokaistale leikataan täkin toisesta päästä. Kuka ajattelee verotulojen kertymistä, jos edes valtio ei niistä piittaa?
Fortumin tapaus on liikenteen turvallisuusvirastoakin räikeämpi tapaus, sillä sähköyhtiön vikapalvelu on yhteiskunnan toimivuuden kannalta olennainen kriisipalvelu. Voiko sellaisen ulkoistaa Euroopan toiselle puolelle?
Kommentointi on suljettu.