Minkälaiset yöt
hyväilemässä meitä,
rakkautemme on
ylitsepääsemätön,
syntyvät tähdet yllä.
Pälkäneläinen Topi Aaltonen ei omista autoa eikä autotallia, eikä nauti jääkiekon tai autourheilun katselemisesta.
– Olen aikoinani kantanut määrätynlaista taakkaa asiasta. Nykyään olen jo ylpeä siitä, etten ole aivan perinteinen mies, Aaltonen toteaa.
Entä millä muulla tavoin normista poikkeva miehuus tulee esille Aaltosen persoonassa?
Ensinnäkin mies on julkaissut avoimen aistillisen ja rakkautta hehkuvan runoteoksen Kaksin tanssimme rakkautemme sävelin. Pääasiassa japanilaisen tankan mittaan kirjoitettu teos kertoo rakkaudesta ja sen eri vaiheista.
– Joillekin ihmisille seksuaalisuuden esiin nostaminen on yhä tabu. Seksuaalisuudesta vitsaillaan useammin kuin puhutaan vakavasti, Aaltonen toteaa.
Aaltonen on myös esteetikko.
– Sisustaminen ja kauniit asiat miellyttävät silmää. Pidän siitä, kun kotona on hämärää ja kynttilät luovat hehkuaan hämärän keskelle, Aaltonen kuvailee.
Sitten Aaltonen mainitsee arvostamansa runoilija Eeva Kilven, joka jo 1960 ja -70-luvuilla kirjoitti avoimesti seksuaalisuudesta.
– Niistä runoista mahtoi nousta valtava kohu, kun vielä nykyaikanakin jotkut ihmisistä närkästyvät, jos uskaltaa kirjoittaa ruumiillisesta nautinnosta vähänkin suoremmin.
Öiden silkillä
verhottu vartalosi
liekehtivänä.
Tämän unen tulessa
yhdyn uudelleen sinuun.
Tunteet tulivat takaisin
Omakustanteena julkaistua teosta Aaltonen ei edes yrittänyt kaupitella kustantamoille.
– Runojen läpisaaminen on tänä päivänä äärimmäisen vaikeaa. Varsinkin esikoisteosten odotetaan olevan jotain todella persoonallista ja erikoista.
Kirjoittaminen on Aaltoselle elämäntapa ja harrastus.
Ensimmäiset runot syntyivät kuutisen vuotta sitten, jolloin Aaltonen rämpi syvällä henkilökohtaisten ongelmien suossa.
– Olin 30 vuoden ajan alkoholin suurkuluttaja. Tuona aikana kadotin identiteettini ja kaikki tunteeni. Oli melkoinen työ repiä itsensä siitä henkisestä kuilusta ylös.
Runojen kirjoittaminen toi tunteet uudelleen pintaan. Ensimmäiset kolme vihkoa täyttyivät sen verran tuskaisista kuvista, ettei Aaltonen oikein vieläkään tohdi palata niihin.
Terapiarunojen jälkeen Aaltonen alkoi oppia etäännyttämisen taitoa, ja Aaltonen alkoi saada kiitosta runoistaan.
– Kaikkeen taiteeseen liittyy aina omakohtaisia kokemuksia ja tunteita. Mutta julkaistut runot eivät saa olla mitään päiväkirjaa, vaan niihin pitää osata linkittää tarpeeksi fiktiota, jotta ne avautuvat muillekin kuin kirjoittajalleen.
Lukijapalautteissa Aaltosen runoja kiitetään nimenomaan niiden tunnelmien rikkaudesta.
Eräs palautteenantaja kirjoittaa näin: ” Runot kunniottavat aihettaan vailla kitkeryyttä ja katkeruutta, joka on usein tyypillistä suomalaiselle rakkausrunolle. Sijansa saavat kuitenkin sellaiset tunteet kuin kaiho, ikävä, menetyksen pelko, lempeys, himo, hellyys, odotus. Sanalla sanoen kirjasta piirtyy kirjoittajan miehinen ääni, ja tämän hengen vahvuutta korostava aistillinen kokonaisuus, hienovarainen, ymmärtävä.”
Eilen perhoset
valtasivat vatsasi.
Minä onneton.
Virikettä ihmisille
Vuonna 2012 Aaltonen valmistui lähihoitajaksi. Tällä hetkellä hän toimii henkilökohtaisena avustajana.
Mielenterveystyöhön ja päihdehuoltoon opinnoissaan erikoistunut Aaltonen suoritti myös opintoja sosiokulttuurisesta työstä kehitysvamma-alalla.
– Opintoihin kuului erilaisten viriketuokioiden pitämistä ikäihmisille ja kehitysvammaisille. Kerran vedin runoryhmää Tampereella Rongankodilla. Toisen kerran tein videotykillä esityksen Kulttuurimatkalla Euroopassa, johon kuului myös pieni tietokilpailu. Ne tuokiot tuntuivat omalta jutulta, olähellä sydäntä.
Tavoitan sinut
kun kuu nousee täytenä,
on kauneimmillaan
taivaalla. Tämä on siis
huomisessa, odota.
Kursivoidut runot teoksesta Kaksin tanssimme rakkautemme sävelin. Teosta voi ostaa Topi Aaltoselta tai kirjapuolen verkkokaupoista tai lainata Pälkäneen ja Tampereen kirjastoista.
Kommentointi on suljettu.