Kirjailija ja elämäntapapyöräilijä Matti Rämölle pyöräileminen on erilaisiin kulttuureihin tutustumisen lisäksi tapa päästä lähelle itseä

”Reissut ovat pidennettyjä terapiasessioita”

Matti Rämön mukaan Islanti on ääriturvallinen maa. – Kerran pistin pyörän lukkoon, mutta sekin oli liioittelua.

Kirjailija ja elämäntapapyöräilijä Matti Rämö löysi retkipyöräilyn hankalan autoimmuunisairauden sarkoidoosin jälkeen.

– Tauti todella kamppasi minut. Siitä parantuminen pisti koko elämäni uusiksi, Rämö toteaa.

Taudin jälkeen Rämö innostui eritoten talvipyöräilystä. Tämä siitä syystä, että talvella pyöräileminen on Rämön mukaan loistavaa treeniä erilaisia olosuhteita varten.

Ja erilaisiin olosuhteisiin elämä Rämön onkin heittänyt. Kuten esimerkiksi pyöräreissuille Intiaan, Saharan autiomaahan, Kaakkois-Aasiaan, Jäämerelle ja viimeisimpänä kuukauden reissulle Islantiin.

Kaikista reissuistaan YLEN teksti-tv:n toimittajana työskentelevä Rämö on kirjoittanut kirjan. Uusin teos Polkupyörällä Islannissa –Tuulen tiellä laavakenttien poikki (Minerva) ilmestyi muutama viikko sitten.

 

”Koin olevani perillä”

Matti Rämö on selvästi herkkä ja syvästi kauneudentajuinen mies. Pyöräillessään Lapissa ja Itä-Suomessa hän tunsi, kuinka ”Suomen kauneus meni syvälle sieluun.”   Islannissa upeat maisemat puolestaan ”vyöryivät päälle”, ja Kambodzan historian kauhujen kuuleminen järkytti syvästi.

Oman itsen ja luonnon äärelle hiljentyminen tarjoaa Rämölle parhaimmillaan lähes pyhiä kokemuksia. Erästä Islannissa vesiputouksen äärelle leiriytymisen kokemusta hän kuvailee näin:

– Koin olevani perillä. Euforian ja hyvänolon tunne oli valtava. Tuli olo, että jos vaellukseni loppuisi tähän, se ei haittaisi lainkaan. Olo oli niin kokonaisvaltaisen hyvä, että kannoin kestohymyä kasvoillani monen päivän ajan.

Jokaisella reissulla onkin ollut syvempi tarkoitus, tai ”teema”, kuten Rämö sitä itse kutsuu. Vuoden 2007 Saharan reissun mies teki osoittaakseen itselleen toipumisensa. Intia oli äidin kuoleman surutyötä, ja Aasiassa Rämö tutustui  historiaan ja sen eri ulottuvuuksiin.

Suomen reissulla sen sijaan oli keveämpi päämäärä.

– Kävin Lapissa pienenä. Mäkäräiset melkein tappoivat minut. Ajattelin, että tänne en enää koskaan palaa. Niinpä Lapsin reissu oli tietyssä mielessä itsensä voittamista – ja tietenkin niiden mäkäräisten kohtaamista vuosien eron jälkeen.

 

Pidennetyt terapiasessiot

Matti Rämö kutsuu pyöräilemistä hitaaksi kiiruhtamiseksi.  Erilaisiin paikkoihin tutustumisen lisäksi pyöräileminen auttaa käsittelemään erilaisia tilanteita ja helpottaa stressiä.

– Reissuni ovat olleet pidennettyjä terapiasessioita. Satulassa on aikaa miettiä ja oppia käsittelemään elämän muutosvaiheita.

Yksi reissu on ollut ylitse muiden. Nimittäin vuoden 2011 reissu Islantiin, jossa pyöräilykilometrejä kertyi kokonaista 2500.

– En oikein vieläkään täysin ymmärrä sen maan kauneutta. Islannin suurin hienous on mielestäni siinä, että kauneus maan eri vyöhykkeillä on niin erilaista.

Tutuiksi Rämölle tulivat niin vulkaaniset seudut, ylänköalueet kuin jäätiköt ja vuonotkin.

Vulkaanisilla seuduilla liikkuessaan Rämö tunsi kuin hän olisi noussut kuun pinnalle.

– Harmaan eri sävyt loivat ihmeellisiä maisemia, ja valon vaihtuminen toi maisemasta esille erilaisia muotoja. En yhtään ihmettele, että moni islantilaisista uskoo menninkäisiin ja maahisiin. Oikeastaan taisin koko reissun aikana tavata vain yhden ihmisen, joka sanoi epäilevänsä menninkäisten olemassaoloa, Rämö naurahtaa.

Myös maaseutumaisemien hevoslaumat, Reykjavikin arkkitehtuuri ja jäätiköiden yksityiskohdat lumosivat.

 

Tuuli sai lähes lentämään

Vaikka ei kaikki aina ollut niin helppoa. Kuukauden päivistä kaksi kolmasosaa oli sadepäiviä, ja tuulta oli tarjolla vähintäänkin riittämiin. Toisinaan Rämö kuvitteli nousevansa pyörineen lentoon. Silloin piti pysähtyä, laskea jalat maan tasalle ja toitottaa itselle, että tässä minä olen ja pysyn.

Myös kahlaaminen vesialueiden lävitse tuotti toisinaan päänvaivaa. Saattoi esimerkiksi käydä niin, että jalkoihin kenkien suojaksi puetut muovipussit täyttyivät vedellä ja olivat viedä miehen mennessään.

– Oli kertoja kun uskoin, ettei tämä sittenkään ole minun juttuni. Silloin mietin, että reissussa pitäisi olla kaveri jonka kanssa kirota tuulisia olosuhteita.

Epätoivo kesti kuitenkin vain hetken. Riitti vilkaisu ympärille, kun kauneus jo valtasi mielen ja syvä hyvänolontunne palasi.

Matti Rämö vieraili viime viikolla Kangasalan Kirjakahvilan vieraana Kahvila Lukunurkassa.

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?