– Ethän sinä mikään vanha ole, viime vuonna 80-vuotispäiviä viettänyt Yrjö Saarinen sanoo Aimo Virtaselle.
Moni muukin valittelee vappuaamussa, miten askel alkaa lyhentyä. Rivissä ei ole tyttösiä eikä poikasia, kun vasemmisto kokoontuu seppeleen laskuun.
Mukana on ikäpolvi, joka on omilta vanhemmiltaan kuullut tarinoita vuoden 1918 kauheuksista. Yhden isoäiti on säästynyt valkoisten vihalta talon alle kaivetussa poterossa piilottelemalla. Toisen sukulaismies ajanut partansa ja lähtenyt ilmoittautumaan, kun hänelle tuotiin sanaa, ettei taisteluihin osallistuneille rivimiehille kostettaisi.
– Ei siinä sen kummemin käynyt kuin että hänet ammuttiin Rankkimäkeen, Perttu Pohjanperä kertoo.
Paikka tunnettiin pitkään kolmen Kallen mäkenä, koska valkoiset ampuivat sinne kolme Kallea.
– Neljäs oli ilmeisesti Frans Helminen, Pohjanperä kertoo.
Hänen mukaansa nelikko ei ollut syyllistynyt mihinkää sen kummempaan kuin muutkaan sen ajan suomalaiset. Lähes jokainen oli valinnut puolensa, ja Rankkimäen uhrit olivat taistelleet punaisten puolella tai osallistuneet työväen liikkeen toimintaan kotikylällään.
Luopioisten vasemmisto laski vappuaamuna kahdet kukkaset hautausmaalla. Taistelussa ja valkoisen terrorin uhrina henkensä menettäneiden muistoksi laskettiin seppele, kukat omaisuutensa Luopioisten vasemmistoliitolle testamentanneen Yrjö Korkeilan haudalle.
Hautausmaalta matka jatkui Rankkimäkeen ja Hauhon puolelle Mustilaan. Sinne teloitettiin vappuna 95 vuotta sitten 30 valkeakoskelaisnaista. Heistä valtaosa oli nuoria alle parikymppisiä.
Kommentointi on suljettu.