Yrjö Saarinen ja Pekka Järvinen johdattelivat vasemmistoväen punaisten muistomerkille.
– Ethän sinä mikään vanha ole, viime vuonna 80-vuotispäiviä viettänyt Yrjö Saarinen sanoo Aimo Virtaselle.
Moni muukin valittelee vappuaamussa, miten askel alkaa lyhentyä. Rivissä ei ole tyttösiä eikä poikasia, kun vasemmisto kokoontuu seppeleen laskuun.
Mukana on ikäpolvi, joka on omilta vanhemmiltaan kuullut tarinoita vuoden 1918 kauheuksista. Yhden isoäiti on säästynyt valkoisten vihalta talon alle kaivetussa poterossa piilottelemalla. Toisen sukulaismies ajanut partansa ja lähtenyt ilmoittautumaan, kun hänelle tuotiin sanaa, ettei taisteluihin osallistuneille rivimiehille kostettaisi.
– Ei siinä sen kummemin käynyt kuin että hänet ammuttiin Rankkimäkeen, Perttu Pohjanperä kertoo.
Paikka tunnettiin pitkään kolmen Kallen mäkenä, koska valkoiset ampuivat sinne kolme Kallea.
– Neljäs oli ilmeisesti Frans Helminen, Pohjanperä kertoo.
Hänen mukaansa nelikko ei ollut syyllistynyt mihinkää sen kummempaan kuin muutkaan sen ajan suomalaiset. Lähes jokainen oli valinnut puolensa, ja Rankkimäen uhrit olivat taistelleet punaisten puolella tai osallistuneet työväen liikkeen toimintaan kotikylällään.
Luopioisten vasemmisto laski vappuaamuna kahdet kukkaset hautausmaalla. Taistelussa ja valkoisen terrorin uhrina henkensä menettäneiden muistoksi laskettiin seppele, kukat omaisuutensa Luopioisten vasemmistoliitolle testamentanneen Yrjö Korkeilan haudalle.
Hautausmaalta matka jatkui Rankkimäkeen ja Hauhon puolelle Mustilaan. Sinne teloitettiin vappuna 95 vuotta sitten 30 valkeakoskelaisnaista. Heistä valtaosa oli nuoria alle parikymppisiä.
-
- Vappuna muisteltiin valkoisen terrorin uhreja. Jukka Laurilaa ilmaus tyrmistyttää.
-
- Luopioisten vasemmisto muisti taisteluissa kuolleita ja valkoisen terrorin uhreja.
-
- Yrjö Saarinen ja Pekka Järvinen kantoivat lippua
-
- Yhteislaulu ei lähtenyt, vaan Perttu Pohjanperä esitti yksin Punakaartilaisen laulun.
-
- Yrjö Saarinen ja Pekka Järvinen johdattelivat vasemmistoväen punaisten muistomerkille.
Rankkimäessä ammuttiin kolme Kallea eikä Mattia. Mäkeä kutsutaan vieläkin kolmen Kallen mäeksi. Ammutut haudattiin aluksi teloituspaikalle, mutta maanomistajan kiellettyä maillensa hautaamisen, vainajat siirrettiin hautausmaalle. Frans Helminen on sotasurmatiedoston mukaan kuollut samana päivänä, joten on mahdollista että hänetkin ammuttiin Rankkimäessä.
Kiitos ”oikoluvulle”. Virhe korjattu juttuun.
Mistä löytyisi dokumentteja tästä ikävästä tapahtumasta? Onko asiasta muuta jäljellä kuin suullista huhua? Muistaakseni muutama vuosi sitten oli myös esillä toisenlaista tietoa, mutta mielenkiintoista olisi tutkia hieman paremmin tapahtunutta.
Valitettavasti kapinan aikaiset tapahtumat suurimmaksi osaksi on väritetty punaisiksi, ensin osallistujien toimesta, sitten heidän lastensa toimesta. Ja vielä elää nuorempaakin sukupolvea joka parta täristen uhoaa lahtareille kuolemaa. Paradoksi sinänsä, ja osoittaa erittäin hyvin mitä olisi tapahtunut mikäli punaiset maanpetturit olisivat päässeet voitolle. Neuvostoliiton malliset vainot olisivat jatkuneet vuosia ja ”valkoiset” olisivat olleet vapaata riistaa.
Ylilyöntejä ja suoranaisia raakuuksia tapahtui kun kapina kukistettiin ja sen jälkiselvittelyissä. Mutta selvää on, että mikäli valta olisi päätynyt punikeille, olisi raakuudet ja julmuudet toteutettu moninkertaisesti. Siellä olisi kuolemaa julistettu järjestelmän nimissä.
Ja ei sovi unohtaa myöskään punikkien suorittamia raakuuksia kapinan aikana, niitä on myöskin lukematon määrä ja niistä kertovaa kirjallisuutta löytyy helposti.
Mutta niistä on vaiettu yhteisen edun nimissä. Voittajat eivät ole kulkeneet liput liehuen punaisten julmuuksista uhoten.
Mutta muutaman vuoden kuluttua nämä jokavappuiset marssit ovat ohi, ja ainoastaan pärekoria napovan partasudin sisällä liehuu kommunismin synkkä liekki. Ja sekin pian sammuu.
Työväen muistitietotoimikunta haastatteli 60-luvulla tuon ajan kokeneita vasemmistolaisia. Aineisto on koottu työväenarkistoon ja sieltä löytyy myös runsaasti luopioislaisia haastatteluja ja muistelmia mm Rankkimäen tapahtumiin liittyen. Valkoisen puolen tietoja löytyy mm kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteestä -entisestä sota-arkistosta- mutta sieltä on ymmärrettävistä syistä turha hakea tietoja Rankkimäen tapahtumista ja muista jälkiselvittelyistä.