– Oliskos mulle klapuhommaa? Ruokapalkalla teen. Hauholla oli niin nuljua väkeä, etten mitään saanut syötäväksi, Ilmari Salvén jutusteli Ilmarinpirtin pihamaalla Laitikkalan Kuisemassa.
Kouvolasta Kuisemaan kävellyt kelloseppä oli tällä kertaa melko hiljaista miestä, vaikkakin on kuulu ajoittaisesta äksyydestään ja taipumuksestaan kiroiluun. Kansanomaisella habituksella varustettu mies mutisi ja ähisi kuunnellessaan aikalaistensa puheita, rapsutteli päätään, riisui välillä eriparisen kenkänsä sukkineen ja raaputti likaista jalkapohjaa.
– Tarviskos herra lapua? Kun minä olen niin nälkäinen, monet käytännön hommat taitava kelloseppä toisteli.
Uraäiti Elli Jokinen
Ilmarinpirtti-toimikunta oli valinnut tämän vuoden Ilmarinpirtin aiheeksi ”Kuusi kuiskii – tie tarinoi. Kertomuksia Laitikkalaa halkovalta vanhalta Lahti-Tampere-tieltä”.
Tien historian lisäksi kuulijoille tutuiksi tulivat tietä kulkeneet kylän persoonallisuudet. Vaikka nälkä oli kova, kuunteli Aimo Kokkolan ruumiillistama Ilmari Salvén (1894–1969) kiltisti, mitä aikalaisilla oli kerrottavanaan.
Ensimmäisenä persoonallisuutena areenalle asteli Hella Wuolijoki, tuo monen tittelin – poliitikko, näytelmäkirjailija, Yleisradion pääjohtaja, liikenainen ja NKVD:n vakooja – nainen. Elämäntyönsä Suomessa tehnyt virolaissyntyinen Wuolijoki on tullut jälkipolville tutuksi ansiokkaana maaseutukuvaajana.
Varsin mielenkiintoiseksi henkilöksi paljastui vuonna 1894 syntynyt suurelle yleisölle tuntematon kartanonemäntä Elli Jokinen. Ainakin tekemistensä puolesta tätä naista voi luonnehtia jonkinlaiseksi aikansa naisasianaiseksi. 1940-luvulla Jokinen ajeli autolla pitkin kyliä, siinä kun hänen miehellään Jalmari Jokisella ei ollut lainkaan ajokorttia.
Jokiselta luontuivat myös perinteiset naiselliseksi mielletyt puuhat, kuten leipominen. Kotitaloustöitä tyttölyseossa opettanut pedanttina luonteena tunnettu Jokinen opetti oppilailleen muun muassa runon, joka alkaa näin: ”Pidä kädet puhtahina, siisti kyökki olkohon! Käytä joka esinettä aiottu se miksi on. Ollos aina huolellinen, täsmällinen, säästävä. koskaan et saa vailla olla vettä kylmää, lämmintä. (…)
Oman kylän posti
Kuiseman kylälle saatiin oma posti vasta vuonna 1945. Kyläläisille varsin tunnetuksi tuli 34 vuotta postia jakanut Lyydia Tuomisto. Mahtoi Tuomisto törmätä postia jakaessaan useaan kertaan Kaunialan veljeksiin Heikkiin ja Vihtoriin, jotka kylällä tiedettiin aamuvirkuiksi sälleiksi, joilta ei sunnuntaikirkko koskaan jäänyt väliin.
1950-luvun Kuisemassa tanssi oli suosittua ajanvietettä. Sota-aikana, kun tanssien järjestäminen oli kielletty, kokoontui Kuiseman ja Laitikkalan väki Kuiseman tunnetulle piirileikkipaikalle.
– Jos oikein oli pynttäytynyt, saattoi käydä hyvä flaksi, Ilmarinpirtillä tiedettiin kertoa.
Kommentointi on suljettu.